16.3.2010

Flow tai ainakin melkein :-D :-D

Eilen sitten oli ne tämän kurssin viimeiset ryhmätreenit, jonka piirros (copyright Arto Laitinen) tässä vielä uudelleen:
Rataan tutustumisessa jouduin muuttamaan joitain suunnitelmiani, kun rata olikin rakennettuna hieman erilainen kuin pelkästään kuvasta katsottuna. Varsinkin kohta putkesta (5) kepeille piti tehdä erilailla kuin olin kotona ajatellut.
Utsi oli vuorossa ensimmäisenä. Siitä sitten hakemaan koira autosta (huom. hihnassa) ja yhdessä kävelimme hallin ovelle. Ovesta menimme hallitusti sisään ja vasta sitten irroitin pannan koiralta.
Halusin varmuuden vuoksi ottaa Utsilla kepit kertaalleen maalimiehen kanssa ennen radalle menoa. Homma sujui hienosti :-).
Sitten keskittyneesti ensimmäisen esteen taakse ja koira sinne istumaan. Olin päättänyt suorittaa koko radan kerralla läpi :-O, mutta sitten koutsi käski ottaa kahdessa osassa.
Jätin koiran ja kävelin ykkösen ja kakkosen puoleen väliin. Hyvin pysyi paikallaan :-D. Siitä lähtö, valssi kakkoselta kolmoselle, valssilla myöskin neloselle, siitä putkeen. Homma onnistui muuten hyvin, mutta ohjaajan valssit olivat p:stä :-( .
Putkelta (5) vastaanottamaan koiraa liki kutos-hyppyä, siitä suoraan seiskalle ja lähetys kepeille avokulmasta. Onnistui hienosti :-D . Keppien jälkeen en uskaltanut antaa tarpeeksi aikaisin käännöskäskyä ja -näyttöä ysi-hypylle, mutta pienen kaarrottamisen jälkeen meni sekin. Hyppyjen jälkeen pituus ja rengas onnituivat ishan OK samoin kuin 13-hyppy ja siitä putkeen. Tuossa välissä koutsi jo käski keskeyttää radan, ettei mene liian hyvin ;-P (=liikaa nuorelle koiralle kerralla).

Sitten alkoikin se ohjaajan valssien parantamisyritys. Tosi vaikeaa minulle nykyisin nuo valssit :-/ .
Valssit kyllä sujuu, mutta niissä eteenpäin meno ei :-( . Siinä lisää harjoiteltavaa.
Ensin hiottiin alkupäätä ja joka kerta Utsi pysyi hienosti istumassa paikallaan ekan esteen takana :-D.
Seuraavaksi sain ohjattua koiran ohi renkaasta. Se johtui typerästä ohjaajasta, joka lähti kiertämään pituutta ja näin sai koiran pois suoralta linjalta :-/ . Sekin saatiin korjattua, kun vain keskityin liikkumaan oikeaan suuntaan riittävän ajoissa.

Suurin ongelma olikin sitten loppujakson alussa. Utsi haki hienosti renkaalta hypyn 13 ja siitä takaaleikkaamalla putken 14. Yritin aluksi ottaa hypyn 15 kierrättämällä takaa ja sitten juoksuttamalla suoraa linjaa seuraavaan putkeen. Ongelmaksi muodostui jälleen ohjaajan valssin huono eteneminen hypyn 15 takana. En vain ehtinyt tarpeeksi antamaan tilaa koiralle, joten se pääasiassa kurvasi minun selän takaa eikä näin ollen osunut suoralle.
Sitten vaihdoin koutsin suosituksesta ohjaustapaa esteelle 15. Olin itse 15 takana Utsin tullessa putkesta ja siitä pakkovalssin tapaisella ja täyskäännöksellä ilman valssia homma alkoi toimia. Loppu pätkä putkesta 17 sujui ihan OK maaliin asti.

Sitten jäimme tauolle ja muut suorittivat radan kahdessa jaksossa ja Utsi sitten viimeisenä uudelleen, kun on ainoa mini porukassa.
Nyt sitten oli melkein koko seuraava ryhmä katsomassa meidän suoritustamme, jeee .... Koutsikin kysyi vielä ennen lähtöä, että taisi tulla paineita lisää katsojista. Mutta tällä kertaa hanskasin homman. En välittänyt mistään muusta mitään kuin meidän keskinäisestä suorittamisesta.
Lähtö OK, kepeille asti rata hyvin, mutta sitten kepit olivatkin melkein suorat, joita en vielä radalla ole niin vaikeina tehnyt. Siinä Utsi pujotteli keppien vieressä.  Kun kuja saatiin hieman suuremmaksi, niin aloitimme putkelta 5 ja siitä loppuun asti hienoa hyvää suoritusta :-D. Me teimme sen!!!!!!

Utsi on aivan mahtava pikkumusta, kunhan vain muistan itse keskittyä tärkeimpään eli KOIRAN KANSSA TEKEMISEEN .
Olisihan radassa ollut parantamisen varaa, mutta ensimmäinen noin pitkä rata tavallaan kerralla läpi ja onnistuneesti. Olin haltioissani koko illan, aivan leijuin ja hehkutin asiaa kaikille, jotka jaksoivat minua kuunnella ;-). Olisiko  tuo ollut nyt se Julian mainitsema FLOW .

Suur kiitos koutsille ihanasta radasta, meidän kestämisestä, ohjaamisesta ja ryhmämme vetämisestä tämän alkutalven ajan. Olemme edistyneet valtavsti.
Kiitos kuuluu myös tuolle mahtavalle valmentajalle, joka pitää minut kurissa ja nuhteessa. Jaksaa treenata kanssani ja potkia persuksille tarvittaessa.  Laittaa minut etenemään harjoituksissa etten vain jää junnaamaan paikoilleen jo opittulle tasolle.

Huomaatteko, kirjoitan jo kuin olisin vähintään maailmanmestari , mutta meille nykyisellä tasollamme tuo suoritus vastasi sitä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti