Keskiviikkona 6.7. suuntana Luopioisten iltakisat. Jällen hellelukemat mittarissa, mutta meillä on jo hyvä varustus tällaisille keleille. Utsi, kun ei suostu juomaan kunnolla, niin nykyisin meillä on kisareissuilla tonnikalavettä ja hyvin uppoaa. Lisäksi mukana on iso ja pieni märkä pyyhe. Niistä pieni matkustaa kylmälaukussa ja sitä käytetään Uppisen ympärillä viilenneyksenä. Iso taasen on häkin päällä.
Tuomarina oli Johanna Wüthrich ja rdat oli tällä kertaa ihan ykkösen ratoja. Tulokset sekä kuvia kisoista löytyy täältä. Meidän tulokset noudattivat edelleen sitä tuttua linjaa.
Agilityrata meni persiilleen. UppiNiskanen sai myöskin palkattua itsensä juostuaan putken taakse löytämällä sieltä jotain syötävää. Siitähän sitten piti toisellakin samanlaisella putkellä käydä tarkastamassa, josko lisää syötävää löytyisi. Ainoat hyvät kohdat oli kontaktit, ne toimi. Jälleen tuli useampi lentokeinu.
Hyppäri (kiitos Tuija kameran lainasta ja Kirsi kuvauksesta) oli sitten jo parempaa Utsia. Alku oli loistava. Uppinen näytti taitonsa, mutta sitten viimeisellä putkella ohjaaja jostain syystä seisoi napa väärään suuntaan :-/ ja koirahan noudatti ohjausta ... Nyt otin ekan kerran kepit korjaukseen radalla ja saatiinhan ne onnistumaan.
Kuvat Tomi Niemi
Näin suoritetaan keinu
Ja sitten 'Eat My Dust' hienosti sladissa putkesta ulos
9.7.2011
8.7.2011
Kokemusta Porvoon mitalla
Käväistiin viime torstaina UppiNiskasen kanssa Porvoossa kisaamassa. Kyseessä iltakisa ja lämpötila siellä +30 asteessa. Tuloksetkin olivat samat kuin aiemminkin.
Allan Mattsson oli suunnitellut aika vaativat radat ja tulostaso oli sen mukainen. Radat oli kyllä suoritettavissa, mutta olivat vaativat. Ihanneajatkaan eivät olleet tiukkoja (agilityradalla radalla etenemä 2,81 m/s ja hyppärillä 2,78 m/s). Ratavirheittä tuli koiria maaliin, joilla aikavirhettä kertyi parikymmentä sekunttia. Nopeilla taasen tuli niitä 'pikku'virheitä. Oliko tuossa jo riittävästi selittelyä ;-)
Ekalla radalla sain vaikean lähdön onnistumaan hyvin ja keinunkin sain hallittua (tuli muuten paljon lentokeinuja). Mutta siitä pikkumusta sitten luukutti ohi pituudesta ja putkeen. A-este vielä OK, mutta sitten lähti lapasesta. Aan jälkeen yksi hyppy ja 90 asteen umpikulma kepeille. Haki siinä lähellä olleen putken, A-esteen takaisin päin, ym. mukavaa. Kepeillä jälleen väliin jättöjä. Puomin alastulo hyvä. Siitä suora putki, josta ulostullessaan koirat eivät yhtään tienneet minne mennä. Tämän kohdan sain Uppisella onnistumaan ja HYLyn takia uskalsin loppuun leijeröidä vielä muurinkin ja se onnistui.
Toinen rata oli hyppäri, eikä se ollut juurikaan helpompi kuin eka ratakaan.
Alun mutka onnistui kohtalaisesti, tosin isolla kaarroksella. Putkesta hypyn kautta jälleen ysikymppinen umpikulma kepeille. Kepeille meno onnistui, mutta lopussa Utsi karkasi seuraavana olevalle renkaalle ja siitä pussiin. Tässä kohden ohjaaja oli jo jäljessä, jonka takia seuraava kuvio piti tehdä vapaa valintaisesti, mutta onnistui. Siittä sitten loppurata onnistuikin hyvin. Hienosti haki putken kaukaa ja kääntyi loppu käännöksissä.
Jälkimmäisellä radalla jo hyvää menoakin. Kontaktit myös hyvät.
Allan Mattsson oli suunnitellut aika vaativat radat ja tulostaso oli sen mukainen. Radat oli kyllä suoritettavissa, mutta olivat vaativat. Ihanneajatkaan eivät olleet tiukkoja (agilityradalla radalla etenemä 2,81 m/s ja hyppärillä 2,78 m/s). Ratavirheittä tuli koiria maaliin, joilla aikavirhettä kertyi parikymmentä sekunttia. Nopeilla taasen tuli niitä 'pikku'virheitä. Oliko tuossa jo riittävästi selittelyä ;-)
Ekalla radalla sain vaikean lähdön onnistumaan hyvin ja keinunkin sain hallittua (tuli muuten paljon lentokeinuja). Mutta siitä pikkumusta sitten luukutti ohi pituudesta ja putkeen. A-este vielä OK, mutta sitten lähti lapasesta. Aan jälkeen yksi hyppy ja 90 asteen umpikulma kepeille. Haki siinä lähellä olleen putken, A-esteen takaisin päin, ym. mukavaa. Kepeillä jälleen väliin jättöjä. Puomin alastulo hyvä. Siitä suora putki, josta ulostullessaan koirat eivät yhtään tienneet minne mennä. Tämän kohdan sain Uppisella onnistumaan ja HYLyn takia uskalsin loppuun leijeröidä vielä muurinkin ja se onnistui.
Toinen rata oli hyppäri, eikä se ollut juurikaan helpompi kuin eka ratakaan.
Alun mutka onnistui kohtalaisesti, tosin isolla kaarroksella. Putkesta hypyn kautta jälleen ysikymppinen umpikulma kepeille. Kepeille meno onnistui, mutta lopussa Utsi karkasi seuraavana olevalle renkaalle ja siitä pussiin. Tässä kohden ohjaaja oli jo jäljessä, jonka takia seuraava kuvio piti tehdä vapaa valintaisesti, mutta onnistui. Siittä sitten loppurata onnistuikin hyvin. Hienosti haki putken kaukaa ja kääntyi loppu käännöksissä.
Jälkimmäisellä radalla jo hyvää menoakin. Kontaktit myös hyvät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)