Treeniä, treeniä, treeniä ...

Tänään jälleen hallille treenaamaan, kun lämpötilakin oli liki nollassa. Molemmat pikkumustat mukana.
Ensin vuorossa Jippo, jolle pelkkä keppitreeni.
Heti suoraan kaikki kaksitoista keppiä ja meni hienosti. Vauhti ja into oli valtava. Onnistui loistavasti myöskin hypyn kautta ja kulmista. Vielä ei lähetyskulmat olleet kovin vaikeita.

Utsilla kepit meni hienosti. Kesti jo hieman minun mukana liikkumista. Haki myös jo vaikeammista kulmista ja muutaman esteen jälkeen. Edelleen vaikeampaa avokulmasta kuin umpikulmasta.
Ratapätkällä meillä oli hyppyneliö, jossa sivuilla oli kaksi hyppyä ja toisessa päässä putki, jonka suuaukot olivat neliöstä poispäin. Suuaukkojen puolella vielä yksi hyppy.
Aloitettiin alkupään hypyllä, sitten oikeareuna hyppy, välistäveto eteenpäin, toinen hyppy ja putki. Putkesta suoraan hyppy, siitä takaisin päin samaan putkensuuhun kuin mistä tuli ulos. Putken jälkeen kolmas hyppy takaakierrolla, siitä suoraan vastakkainen hyppy, välistäveto kääntymällä ja vasen reunahyppy. Ensin en meinannut saada millään ensimmäistä välistävetoa onnistumaan. Joko olin liian myöhässä tai sitten niin edellä, että jyräsin koiran pois putkelta. Sittenkun se alkoi onnistua, niin olin aina myöhässä takaakierron jälkeisessä valssissa. Vihdoin ja viimein saimme onnistumaan koko pätkän ihan hyvin. Kyllä se Utsi olisi taitava, jos vain tämän ohjaajan saisi liikkumaan oikein ja oikea-aikaisesti.

Jäähdyttely lenkkinä kiersimme maston kautta paluupolulle, joka oli lenkkinä lyhyempi kuin normaali, mutta oli ihan sopiva näin iltaisella ja sen oli jo joku mukava ihmeinen meille valmiiksi tallanut.

Treeniä lumen keskellä

Suunnistimme hallille kymmeneksi, tosin me olimme hieman myöhässä, kun meillä päin ei noita teitä oltu vielä aurattu. Hallillekin pääsimme ihan edustalle asti. Tosin kesken treenien siirsimme autoja sivuun, kun sinne tuli traktori auraamaan. On se hyvä, että hallilla auraus toimii paremmin kuin Nastolassa.

Ensimmäisenä vuorossa Jippo, jolla keppejä. Aloitimme kuuden pätkällä, joka meni upeasti. Myös hyppyjen ja putken kautta. Sitten Tuija halusi lisätä määrän täyteen kahteentoista. Minähän en olisi itse tietenkään sitä uskaltanut tehdä. Jippo meni loistavasti myöskin täydet kepit.
Otin Jipolla myöskin pientä pyöritystä parilla hypyllä sekä pienen harjoituksen, jossa pakkovalssi ja välistäveto. Nekin menivät tänään loistavasti.

Utsilla sitten keppejä. Jälleen alku kaaosta. Sitten alkoi menemään hienosti , mutta ei osannut toimia kepeillä, jos minä alkuun ohjasin mukana muutaman esteen, joilla jouduin liikkumaan mukana. Jäi silloin vain seuraamaan minua eikä keskittynyt keppeihin lainkaan. Lopussa otettiin vielä uudelleen kepit, joissa leveämpi kuja ja minä seurasin mukana ja palkkasin lopussakin.
Siinä välissä otimme ratapätkää, jossa putki, hyppy, hyppy, välistäveto, hyppy ja toisessa harjoitusessa vielä toinen putki. Ekassa versiossa välistäveto siten, että koira jatkaa seuraavalta hypyltä suoraan eteenpäin. Toisessa versiossa välistäveto eteenpäin liikkuen, että koira saatiin jatkamaan matkaa vasemmalle putkeen hypyn jälkeen.
Utsi onnistui muutaman toiston jälkeen hienosti molemmissa. Tokan version jölkeen jatkoin vielä pari kertaa putkelta takasin päin saman homman. Sekin meni ihan OK.

Jäähdyttelylenkillä saikin sitten tarpoa lumihangessa. Meidän laiskureiden onneksi tuli toisellakin metsätiellä auratraktori vastaan, joten paluumatkan saimmekin osittain kävellä aurattua tietä pitkin sielläkin.
Olipa jälleen mukavat treenit.

Joulun aikaa

Toivottaavat

Iso Vaalee ja Pikkumustat

sekä koko muu perhe

Pikaiset pakkastreenit

Tänän kävimme pikaisesti treenaamassa hallilla, kun pakkasta oli vain -10 astetta ja Tuijakin pääsi töistä ajoissa. Otimme vain keppejä ja hyppyharjoitusta viidellä peräkkäisellä esteellä. Pikkumustilla esteiden väli oli noin 80-90 cm ja rimojen korkeus 20 cm.

Jippo aloitti. Se ei ollut koskaan tällaista harjoitusta tehnyt. Siksi sillä aloitimme ensin kahdella hypyllä. Herra J reippaana poikana hyppäsi molemmat yhdellä kertaa. Juuri tämä on sen ongelma, että hyppää pituutta joka kerta hypyillä. Kokeilimme nostaa rimoja, mutta sitten se meni ali, kun ei päässyt molempia kerralla. Onnistunut suoritus saatiin aikaan vasta, kun lisäsimme kolmannen hypyn riviin. Nyt Jippo joutui mittimään kuinka hommasta selviää, kun ei itsekkään uskonut selviävänsä kolmesta hypystä kerralla. Siitä sitten voimme vain lisätä hypyt pian kaikkiin viiteen. Hiffattuaan asian Jippo selvästi nautti hommasta. Se veti jo paluumatkankin niiden kautta.
Kepit Jipolla edelleen vain kuutoset. Nyt, kun oli saanut purettua itseään ja rasitettuaan hernettään jo hypyillä, niin meni kepit aivan upeasti heti alusta alkaen, UPEAA!!!!
Olen niin onnellinen Jipon tämän päiväisestä treenistä. Se selvästi nautti koko ajan tekemisestään ja oli onnellinen.

Seuraavana Utsi. Se hanskasi hyppy homman loistavasti, muisti selvästi viimeisissä ohjatuissa harkoissa tehdyn. Utsikin nautti selkeästi hommasta. Huomaa heti kuinka molemmat nauttivat tekemisestään, kun tietävät selkeästi mitä pitää tehdä ja onnistuvat siinä. Noissa ohjausharjoituksissa se ei vain aina onnistu, kun niillä on tällainen tumpelo ohjaaja.
Kepeillä oli tänään hieman leveämpi kuja (ehkä noin 8 cm). Jälleen muutama ohijuoksu, pari osapujottelua sekä vierellä juoksua :( . Sitten kun taas hoksasi jutun juonen, niin meni hyvin ja vauhdilla sekä haki kulmia kummaltakin puolen. Sitten kavennettiin kujaa noin 5 cmiin. Siinä sama hienojen suoritusten sarja jatkui. Ei tietoakaan ohijuoksuista tai muista. Uskalsin pari pientä lähetyskulmaakin ottaa ja haki hyvin. Täytyy vain treenata lisää.

Molemmilla pojilla upeat onnistuneet harkat. Tällaisia vain lisää, tosin välillä pitää varmaankin harjoitellakin jotain. Mutta Jipolla vielä pitkään vain tällaisia lyhytitä kivoja harjoituksia. Sehän osaa kyllä kaiken pyörityksen ja sellaisen.

Vihdoin ja viimein

pakkanen laski (tai sitten lämpötila nousi) - 8 asteeseen. Olimme sopineet, että menemme treenamaan ainakin pikkaisen, jos pakkanen on alle -15, kun nuo elukat alkavat käydä jo kierroksilla.
Nyt Passatti starttasi kohti Pennalaa aamulla yhdeksältä, kun ajattelimme, että siellä voipi olla tungos noin hyvän kelin saavuttua. Mutta ei sinne ketään ilmestynyt, vaikka yleensä joku on jo odottamassa vuoroaan meidän lopetellessa. Normisti myöskin muutama auto on ilmestynyt lisää meidän palatessa jäähdyttelylenkiltä, nyt ei vielä yhdeltätoista ollut ketään muuta.

Aloitin Utsilla. Kepit olivat jälleen karmeat. Ohijuoksuja, parin välin menemistä tai bravuurina juosta kujan ulkoreunaa pitkin pujotellen. Minusta tuntuu, että sillä ei ole oikeasti mitään ymmärrystä kepeistä tai niiden suorittamisesta. Se vain menee miten sattuu ja välillä onnituu vain paremmin. Parhaimmillaan menee jo sisään 60 asteen kulmista kummaltakin puolen sekä onnistuu siinä myöskin vauhdissa putkesta tai hypyltä.
Ratapätkänä oli kolmesta hypystä ja putkesta koottu välistävetoharjoitus. Vasemmalta oikealle mentäessä onnistui ihan OK, mutta takaisin päin tultaessa homman ollessa päinvastoin, oli tosi vaikea löytää itselle oikeaa rytmitystä ja paikkaa välistävedon tekemiseen siten, että olisi koiran edellä kasvot menosuuntaan eikä kumminkaan liikkeellä ohjaamassa koiraa ohi välin. Kyllä sekin saatiin vihdoin ja viimein onnistumaan. Huomaa, että niin päin ei ole harjoiteltu.

Jipolla kepit edelleen vain kuuden pätkällä. Onnistui loistavasti. Näki oikein kuinka se nautti niiden tekemisestä. Milloinkahan sitä uskaltaa kokeilla täyttä sarjaa????
Jipon ratapätkä koostui vain hyppyringistä ja muutamasta pienestä hypyn kierrosta ja välistävedosta.
Loppuun otettiin sille hyppytreeniä. Jippo ponnistaa tosi kaukaa ja laskeutuu heti riman taakse, joka jo aiheutti radalla pienen kuonolla kyntämisen kohmeiseen hiekkaan.
Rimoista tehty kiila, jonka piti osoittaa Jipolla ponnistuspaikka ei toiminut kunnolla, joten siirryttiin laittamaan pari rimaa maahan hypyn eteen. Sillä saatiin jo hieman oikean näköisiä hyppyjäkin aikaan.

Jäähdyttelylenkillä Utsi intoutui juoksentelemaan Miloun kanssa. Nyt jo otti etäisyttä niin paljon, että piti alkaa huutelemaan ja ihmettelemään mihin se pikkumusta oikein on kadonnut. Tähän asti se on vain pyörinyt jaloissa tai maksimissaan parinkymmenen metrin päässä.

Pakkanen vain jatkuu ...

... ja harjoitusmahdollisuudet vähenevät.
Tällä kertaa pakkanen (meillä tällä viikolla -18 -23 astetta) tuli niin äkkiä, että pikkumustat ovat nostellet jalkojaan jo lyhyelläkin ulkonaolo ajalla. Viime talven tarkeneivat ihan hyvin kovemmillakin pakkasilla. Lyhyet ulkonaolot ja harkkaamattomuus näkyvät sitten sisällä. Välillä on vauhti aikamoista. Täyttä vauhtia sohvalta toiselle, siitä tv-tuolin kautta lattialle ja sama rinki uudelleen. Onneksi kestävät jo vähän paremmin tuota ulkoilua.
Maanantaina otin Utsin kanssa 'asentoa'. Opastin makupalan kanssa oikeaan asentoon ja palkkasin siitä ja siinä pysymisestä. Tiistaina, kun itse olin P-HAun koulutustoimikunnan palaverissa, niin Joona harjoitteli Utsin kanssa.
Tänään sitten otin 'asentoa' molemmilla pikkumustilla. Utsilla ensin. Nyt alkoi jo hieman ymmärtämään asiaa, mutta sen kanssa täytyy edetä hitaasti. Jipolla taas oli niin suuri yritys, että hallitsemisessa oli enemmän ongelmia. Jippo kyllä hiffasi nopeammin, mikä on päämäärä. Huomaa, että sillä on naksuteltu pennusta asti enemmän.
Tänään sain Miloun ilmoitettua LKK:n talvinäyttelyyn. Nyt täytyisi sitten aloittaa näyttelytreeni sen kanssa. Onneksi se on jo valmiiksi komea eikä turkillekaan tarvitse tehdä mitään.

Paineistusta vai olisiko painostusta

Tässä suoraan Tuijan ja Miloun bogista kopioituna meidän joulutauon ohjelma, jonka koutsi lähetti:
Sitä viimeisellä kerralla tehtyä  hyppyharjoitusta kannattaa tehdä (1)…..
Treenatkaa myös sitä ohjausharjoitusta (välistä vetoa)(2) tällä “juoksuversiolla”.
Kannattaa ottaa harjoitusohjelmaan myös tuo “back”-hyppy(3), eli lähdetään opettamaan tuota uutta estesanaa hypylle jolta tehdään 180-asteen suunnanmuutos…. 
Pönttöeinarin sekä pikkumustan haluan harjoittelevan PUOMIN KONTAKTIA(4) eli tammikuussa pitää olla jotain edistystä havaittavissa kontaktirintamalla !!!
Esteistä on opettelematta pöytä (5). ….se tulee opetella nyt joulutauolla niin saadaan sitä herkkua sitten radalle tammikuussa 
Ja kaikki tuo pitää olla valmiina 11.1.2010 , APUVA!!!!!!  Lisäksi nyt pakkasta -16, joten ulkona tai hallilla ei noiden pikkumustien kanssa paljoa olla.
Perjantai-iltana kokeilin Utsin kanssa sitä asento-juttua. Sitä varmaan pitää innokkaasti jatkaa nämä pakkaskelit, kun ei paljoa muuta voi. Paitsi sitä tyhmää tottista = paikallaoloa.

Varhainen treenaaja .....

.... ehtii hyvin treenata ennen tungosta.
Sunnuntaiaamuna klo 9.40  hallille. Ehdimme hyvin treenata tunnin kolmella koiralla ennen seuraavan tuloa.
Ensin Utsille piti olla keppitreeniä. Huomasi, että tällä viikolla on ollut treenaamista vähemmän. Utsi kävi hirveillä kierroksilla, joten otettiinkin ensin irtaantumisharjoitusta.
Olimme tehneet hallin ympäri kiertävän hyppyradan. Hyppyjen välit 6-8 metriä ja vasemmassa alakulmassa kaksi putkea, joista ensimmäiseen tarkoitus mennä pimeästä kulmasta.
Ensin otin Utsilla hyppypätkää takaa ohjaten. Heti, kun leikkasin takaa viimeisellä hypyllä ennen pimeää putkikulmaa, U haki putken suun hyvin. Meni tosi hyvin myös hypyille irtaantumiset. Pikkumusta tykitti vauhdilla koko pätkän. Otettiin pätkää myös aloittaen putkesta, jolloin itse pääsin eteen ohjaamaan. Tosin vain lyhyeksi ajaksi, jo neljännellä esteellä Utsi meni ohi.
Tämän juoksupätkän jälkeen otimme kepit. Vieläkin alkuun ohijuoksuja :( . Sitten, kun sai jälleen juonesta kiinni, niin haki hienosti  putkesta  tullessa sekä toiselta puolen  hypyltä aika vaikeasta kulmasta.  On se tosi taitava silloin, kun sillä on aivot mukana  toiminnassa.

Jipolla  kuuden keppejä. Tällä kertaa aika nopeasti meni kaikki välit. Saatiin otettua vaikeitakin kulmia lähetyksissä.
Jippo otti samaa hyppyrinkiä. Hienosti juoksi edellä ohjaten. Jipolla otettiin myöskin samaa pätkää toiseen suuntaan. Upeasti kesti takaaleikkauksen ja takaaohjauksen leijeröiden keppien takaa. Hypytkin olivat nyt eteenpäin vieviä, eikä lainkaan hyppypaikan hakemista.

Utsilla vielä lopussa hyppyrinkiä toiseen suuntaan. Ja minä tyhmä Jipon jälkeen kuvittekin Utsinkin pystyvän samanlaiseen suoritukseen. Utsilla ei voinut tehdä leikkausta, sillä silloin ohjautui ohi linjalta. Heti, kun otin toiselta puolen ilman leikkausta, kesti jopa leijeröinnin samoin kuin Jippo.
Utsi ei nähtävästi kestä vielä kahta keppitreeniä samalla harkkakerralla. Loppuun otetut kepit eivät meinanneet millään onnistua. Onneksi saatiin aikaiseksi yksi huippuhyvä suoritus, johon oli hyvä lopettaa.

Nyt pitäisi sitten treenta kotona sitä kontaktihommaa sekä paikallaoloa.

Kontaktit, kuinka ne opetetaan, ongelmako?

Nyt sitten tuo koutsi antoi tehtäväksi joulutauolla aloittaa Utsilla kontaktien opettamisen. Olen asian tähän asti siirtänyt aina vain eteenpäin, kun en ole osannut päättää kuinka sen teen. Huomaako jostain, että olen huono tekemään tällaisia päätöksiä????? Keppien kanssa oli sama juttu. En osannut päättää opetanko kujalla vai 2X2 -systeemillä. Kun aikani asiaa jahkailin, enkä osannut päätyä mihinkään, niin onneksi Tuija päätti puolestani, että kuja on ihan hyvä Utsillekin kuten noille kahdelle aikaisemmallekin.
Juoksukontakteja en aio ottaa vaan jollain tavalla 2-on-2-off . Haluan, että koira pysähtyy kontaktille ja näin minulla on mahdollisuus saada se hanskaankin, vaikka olisin myöhässä (ja sitähän minä tulen olemaan). Kontakteja varten olen aloittanut Utsilla kuonokosketusta, mutta en ole siirtänyt sitä käskylle, koska minusta kosketus ei ole vielä riittävä. Olemme myöskin kokeilleet asento-systeemiä, mutta sekin on kesken, APUVA!!!!!  Miksi tämä agility on näin hankalaa????? Vai kisaisiko vain hyppyradoilla?????
Ehkä minun vain pitäisi jatkaa harjoittelemista jommalla kummalla tavalla.

Välistävetoa

Keskiviikkona suuntasimme jälleen hallille teemana välistävedot (päällejuoksu?).
minulla mukana vain Utsi, koska oli tarkoitus mennä treenien jälkeen Joonan kummitädin synttäreille ja Jippo on hieman liian ADHD yleisiin juhliin. Utsillä ensin keppejä kapealla kujalla. Lähetyskulmat olivat pieniä, koska väli oli kapea. Hyvin haki kuitenkin hypyltä sekä putkesta.
Ratapätkällä hyppy - hyppy- välistäveto - hyppy- hyppy 90 asteen kulmassa edessä-putki melkein 180 astetta oikealle. Parin harjoituskerran jälkeen sain oman liikkeeni pysymään sopivana ja homma sujui.
Toisella pätkällä sama takaisin päin. Nyt vai kaksi välistävetoa. Ensimmäinen putken jälkeisten hyppyjen välistä ja toinen heti seuraavaan väliin. Ensimmäinen oli vastaisen käden veto ja siitä peruutus ja toinen koiranpuoleisella kädellä ja siitä pikku heitolla hypylle. Tämäkin onnistui hienosti kunhan sain vain oman liikkeeni rytmitettyä oikein. Alussa minulla oli jälkimmäisessä liian kova vauhti ja suunta eteenpäin.
Utsi kyllä on näissä taitava, kunhan minä vain saisin vanhat niveleni oikea aikaiseen liikkeeseen.

Juhlissa Utsi treffasi elämänsä ensimmäiset kissat ja hyvin pikkumusta tuli Arskan ja Helvin kanssa toimeen.

Vuoden viimeiset ryhmätreenit

Tämän kurssin viimeinen harkkakerta oli tänään. Meillä olikin hyppyharjoitus ja toisena välistäveto ei vastaisella kädellä.
Hyppyharjoituksena Utsilla oli viisi hyppy alla metrin päässä toisistaan, rimat 25 cm. Aluksi otettiin vain kahdella hypyllä, joka sujui hyvin. Kolmella hypyllä pikkumustan vauhti kiihtyi liikaa loppua kohden, josta seurauksena leuan kolahtaminen yhdellä kertaa rimaan. Sen verran on U pehmeä, että pari seuraavaa ottoa olivat tahmeita. Sitten, kun siirryttiin neljän hypyn taakse, niin alkoi homma taas pelittämään. Lopulta viisi hyppyä meni loistavasti ja pikkumusta muisti sitä hernetään liikutella kooten itsensä hienosti pienessä välissä aina uuteen hyppyyn.
Toisessa pätkässä olikin sitten välistävetoa. Sitä ei voinut ottaa vastaisella, sillä ei olisi ehtinyt seuraaville esteille. Utsilla homma toimi hienosti pienellä käden vedolla. Ongelma tuli siitä, etten muistanut liikkua tarpeeksi seuraavalle esteelle, jolloin ohjasin koiran ohi siitä. Heti, kun muistin lähteä liikkeelle homma sujui hienosti. On se pienempi musta niin pätevä.

Viikonlopun saldoa

Lauantaiaamuna Sannin kanssa Lahteen shoppailemaan. Piti mennä ostamaan  minulle uudet kunnolliset kengät kävelyyn. Neiti tietysti tahtoi itselleen jälleen vaatteita. Suuntasimme Launeelle Intersportiin. Sieltä löysinkin itselleni ihan hyvät Merrellin kengät. Sitten Joonalle huppari ja Sannille pari paitaa. Kassalla, kun olin koko kuorman saanut siihen ladottua, huomasin, ettei minulla olekaan lompakkoa laukussa, ihanaa!!!! Siitä sitten soittamaan, että Arto toisi lompakkoni ja hän ystävllisesti siihen lupautuikin. Odottelimme Sannin kanssa siinä reilun parikymmentä minuuttia, kun emme voineet rahattomana muuallekaan mennä. Arton saavuttua piti hänellekin ostaa uudet kengät talviseen kävelyyn, joten kalliiksi tuli se lompakon unohdus.
Lähtiessään meitä pikaisesti pelastamaan, niin eihän se Arto ollut ehtinyt paikkoja laittaa 'koirakuntoon', eikä Joona taasen ollut riittävästi ajatellut vahtivansa koiria. Jippo oli tällä kertaa syönyt liki 100 g suklaata, mutta onneksi Fazerin sinistä, jossa ei ole niin paljoa theobromiinia , joka on se myrkyllinen aine koiralle.  Illan olimme kyläilemässä sukulaisissa, mutta sillä välin eivät pikkumustat olleet keksineet mitään erikoista.

Sunnuntaiaamuna me suunnistimme jo aikaisin hallille harkkaamaan. Olimme paikalla 9.45 ja harkat lopetimme 10.50, jolloin jo seuraava oli saapunut ja jäähdyttelylenkkimme aikana oli pari autollista tullut vielä lisää. Kyllä kannattaa olla ajoissa paikalla ; )
Harkoissa tärkeimpänä kepit, joita otettiin Jipolle nyt kuudella kepillä. Näin saatiin väärä suoritus keskeytettyä jo ajoissa ja taasen oikeat suoritukset palkattua nopeasti. Alku oli taasen tosi vaikeaa. Jatkuvasti kolmannesta välistä ohi. Loppuun saatiin hyviäkin suorituksia ja meni tosi hyvin putkesta ja hypyltä kepeille tultaessa. Utsin kepit olivat jo aika kapeat. Niillä saatiin hyviä lähetyskulmiakin aikaiseksi. Lopussa vielä kavennettiin lisää. Silloin onnistui kyllä suorat lähetykset, mutta isommat kulmat olivat liikaa pienemmälle mustalle.
Ratapätkässä oli Jipolle vain muutan esteen hyppyjä ja putkea. Jälkimmäisellä kerralla erilaista pyöritystä kahden esteen ympärillä. Meni hyvin ja innokkaammin kuin aiemmin. Utsilla ratapätkällä välistävetoa, sylkkäriä, valssia. Meni tänään tosi hyvin, ehkä minäkin jossain  vaiheessa opin hieman ohjaamaan. Jälkimmäisessä pätkässä Utsillakin kahden esteen ympäri ja välistä kieputusta plus mukana lisäksi putkeen lähetystä kauempaa. Sekin meni tänään ihan OK.

Perjantain pitkät

Suunnistimme jo ajoissa Pennalaan ehtiäksemme treenata ennen muita. Pääsimme lämppäämisen jälkeen juuri sisälle, kun Arto ja Sannakin saapuivat koirineen. Me otimme kaikilla kolmella koiralla keppejä ja Arto rakensi heille ratakuviota. Kummallakin pikkumustalla oli vaikeuksia kepeillä. Utsi kyllä hiffasi pian kuinka sitä kapeaa kujaa kuuluisi kulkea. Saimme jo kavennettua lisää onnistuneilla suorituksilla. Jipolla ei sujunut tällä kertaa lainkaan. Lopulta otimme hihnassa, jossa J kyllä imutti tosi hienosti kepit ja tosi hyvällä rytmillä.
Ratapätkällä otimme rengasta, hyppysuoraa, valsseja takaaleikkausta, pimeää putkikulmaa, yms. Utsilla meni suurin osa ihan OK, kunhan vain ajoissa muistin kääntää ja laskea käden osoittamasta hallin kattoa.
Jipon kanssa vain positiivisia pieniä pyörityksiä. Minun pitäisi vain muistaa tehdä Jipon kanssa kaikki hommat pienesti ja iloisesti, että saataisiin Jipolle jälleen into tekemiseen.

Keskiviikon pikaiset

Aloitettiin ratapätkällä, jossa samanlainen putkesta putkeen vienti kuin maanantain radalla (esteet 5-8).
Ekalla kerralla Utsi meni hyvin tokaan putkeen, mutta sitten sijoituin aina jotenkin väärin ja sain koiran putken  vieressä olevalle hypylle. Vihdoin, kun hain koiran putkelta noin metrin verran suuaukolta, niin homma onnistui. Putken pimeä kulma onnistui hienosti joka kerta.
Toisessa pätkässä oli välistävetoja. Ne onnistui toiseen suuntaan hyvin, mutta takaisin tullessa oli Utsin liike tosella hidasta välistäveto kohdassa. Siinä olin valssissa itse napa Utsiin päin, joka aiheutti haidastumisen. Heti, kun sain vartalon käännettyä menosuuntaan, niin alkoi vauhtikin palautua.
Kujakepit oli valitettavasti korjauksessa, joten niitä emme voineet harjoitella.

16 esteen rata

Jipolla oli tänään fysioterapia. Paikat olivat jo paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Lisäksi ostin pikkumustille häkkiin BOTn minihuovan.
Harkoissa oli siten vain Utsi mukana. Muitakin oli poissa, joten meitä oli vain kolme treenaamassa. Kyllä siinä ehtikin harjoitella. Arto oli vääntänyt meille kuudentoista esteen radan, jolla oli tarkoitus testata oppimiamme asioita. Oli takaakierto/ pakkovalssi, valsseja, pimeäkulma putkeen, lähetyksiä, vastaanottoja esteen takana, valssia lisää, välistävetoja, pituuseste, sylkäri/ jaakotus.

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Siinä sitä oli vääntämistä. Ekaksi otetiiin vain alun seitsemän estettä ja toisella kierroksella koko rata.  Utsilla otin alun takaakierrolla, koska sillä ei ole vielä niin varmaa tuo paikalla pysyminen, että olisin voinut ottaa pakkovalssilla. Valssit meni hyvin ekalla kierroksella kolmoselta neloselle, samoin pimeäkulma putkeen. Lähetys seuraavaan putkeen tuotti vaukeuksia. Kun muut koirat hakivat oikean puoleiseen päähän vasemman sijaan, niin Utsi haki kasi hypyn herkästi.
Toisella keirroksella onnistuin töppäämään valssin kolmosen ja nelosen välissä jatkuvasti. En vain osannut sijoittua oikein. Pimeäkulma putkeen edelleen hyvin, samoin suurimmaksi osaksi onnistui myöskin seiskaputkeen lähetys. Ysihypyn valssissa piti olla tarkkana. Siinä aina unohdin koiran jonnekin :( . Välistävedot onnistuivat hyvin, samoin pituus, mutta siitä putkeen en osannut lähettää kunnolla. Käsi osoitti jälleen taivaita tai jonnekin muualle kuin sinne minne piti. Lopun sylkkäri onnistui hyvin.
Saatiin muutaman kerran jopa molemmille yhtäaikaiset onnistumiset.

Fantastinen Utsi

Tänään oli vain Utsi mukana hallilla. Lämmittelylenkiltä palatessa se jo säntäsi suoraan halliin. Oli vaikeuksia saada sitä autoon odottamaan radanrakentamista.
Ekalla pätkällä 'käärmeputki', valssausta, takaakiertoa, takaaleikkausta. Heti kun uskalsin reilusti jättää koiran suorittamaan esteitä valssin aikana homma alkoi sujua hyvin. Lopulta Utsi suoritti loistavasti yhdentoista esteen ratapätkän. Kääntyi pienesti silloin, kun piti ja tykitti suoraan hakemaan seuraavaa estettä tarvittaessa. VAU!!!!!
Kepit onnistuivat myöskin tänään loistavasti . Otettiin niitäkin kahteen kertaan.
Toisella ratapätkällä olikin sitten välistävetoja, jotka aiheutti ongelmia perjantaina. Tänään nekin sujuivat hienosti. Kaarrokset tosi pienet .
Kyllä se oli hienon näköinen tykittäessään täysillä eteenpäin ja välillä kääntyessään melkein sladissa. Olisikohan ohjaaja oppinut ohjaamaan vain Utsi lukemaan ohjausta? Ehkä molempia ; )

Välistävedon vaikeus

Treeneissä teemana välistävedot.
Ensimmäisenä vuorossa Jippo, jolla jälleen hukassa kepit. Lopulta saatiin kummaltakin puolen muutama hyvä suoritus. Ratapätkällä minulla hyppykäskyt liian myöhään, josta johtuu osa Jipon hyppyongelmasta. Sitten sama rata ilman käsiä, jolloin hyppääminen parani, kun joutui itse ajattelemaan milloin hyppää. Nyt alkaa Jipolla uudenlainen harjoittelu. Lyhyitä helppoja pätkiä, että motivaatio lisääntyisi.

Utsilla taasen motivaatiota ja vauhtia riittää. Ratapätkä sujui hienosti, paitsi minulla alussa ongelmia välsitävetojen kanssa. Utsilla vauhti kohdallaan ja irtoamiset hyviä. Käännösketkin onnistuu, kunhan muistan käyttää Utsille sopivaa 'käsky'sanaa. Utsilla pitää käyttää 'tässä' tai 'Utsi', kun Jipolla riittää pelkkä suhina. Tänään Utsi alkoi jo komentamaan minua, kun ohjaukset olivat myöhässä.
Kepit aluksi mitä satuu. Lopuksi meni hyvin, haki vaikeampiakin kulmia.

Takaakiertoa ja välistävetoa

Tänään teimme ensin ratapätkää, jossa pitkää esteväliä, kulmankiertoa, takaakiertoa, takana leikkaamista.
Ihmeen hyvin Utsilta sujui alun pitkä esteväli ja valssilla otettu hyppyjen kulma meni loistavasti. Sitten oli putken jälkeen takaakierto, jossa en oikein tiennyt millä kädellä sen teen. Yritin tehdä koiran puoleisella kädellä, mutta joka kerta jouduin sen muuttamaan viime hetkellä vastaiseen käteen saadakseni pikkumustan  esteen taakse. Vieressä oli toinen hyppy, jolle piti myös mennä takaakierrolla. Se onnistui meiltä jo paremmin. Putken jälkeen hyppyjä, joissa jouduttiin takana leikkaukseen. Se onnisui myöskin hyvin.
Toisessa pätkässä ensin keppejä, jotka menivät hyvin. Tuli jo vaikeampia kulmiakin. Jostain syystä Utsille on helpompaa kulmat vasemmalta. Ratpätkä muuten sama, mutta ekan radan takaakierrot otettiin nyt välistä vedolla. Se oli meille helpompaa.
Jippo oli jätetty varmuuden vuoksi kotiin, kun jo maanantaina osallistui treeneihin. Pikkumustat oli päivän aikana saaneet Puntin ruoka-astian auki ja syöneet vatsansa täyteen. Oli kaksi pientä syöttöporsasta vastassa töistä tullessa. Ruokaa astiassa oli onneksi vain parin Puntin ruoka-annoksen verran ja oli sinne vähän vielä jäänytkin. Näin ne pikkumustat ovat omatoimisia ja omavaraisia....

Maanantain kaahailut

Ennen harkkoja vein Sannin osteopaatille jatkuvasti kipeytyvän polven takia. Oletettavasti vikana (ainakin yhtenä sellaisena) on limapussin tulehdus. Toivotaan sitä ja yritetään aluksi hoitaa kotikonstein ilman kortisonia.

Treeneissä oli teemana edelleen valssit. Lisäksi välistävedot. Radalla myöskin rengas ja pussi.

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Utsi oli ensimmäisenä vuorossa ................ ja kaahailua riitti. Ekassa pätkässä (esteet 1-6) oli hyppy - rengas - hyppy - välistäveto - hyppy - putki - valssi/ niisto - hyppy. Utsilla meni kovaa. Ensin renkaasta ohi, vaikka sen pitäisi se jo osata. Kyllä sekin sitten saatiin toimimaan, kun vain sain koiran muuten hanskaan. Välistävetoa ennen hirveä kaarros ja sain sen vielä omalla liikkeelläni ohjattua väärään päähän putkea.   Valssilla putken jälkeinen hyppy meni ihan hyvin. Kun sain oman linjani kohdalleen, niin alkoi sujua välistäveto ja putkeenlähetys paremmin.
Jipolla taas alkuun kökköhyppyjä. Välistäveto tosi hyvä, putkeen ohjaaminen minulta surkea. Sitten tsempattiin kunnolla. Annoin käskyt ajoissa ja pidin linjat kohdallaan, niin alkoi hypytkin sujua.

Toisessa osiossa (5-13) jatkettiin putkesta joko niisto tai valssi hypylle. 10 hypyltä suoralinja pussiin, mutta piti ohjata putkeen.  Utsin kaahailu jatkui. Koska pussi on Utsille ollut niin vaikea este (painavuuden takia), niin pyysin Tuijan palkkaamaan pussille. Utsi irtosi hyvin putken (6) jälkeisille hypyille (kun olin sen saanut ensin kääntymään ekalle hypylle eikä menemään pussiin) ja liian hyvin välistä vetoa ajatellen. Saimme senkin lopulta toimimaan. Suurin ongelma olikin viimeiseltä hypyltä (10)  putkeen. Utsi veti joka kerta pussiin. Vihdoin, kun varmaan kuudennen kerran jälkeen sain homman toimimaan, niin herra U ei mennytkään enää pussiin vaan juoksi vieressäni ohi. Siinä harkkojen kevennys : )

Jippolla homma hanskassa. Välistäveto tosi pienellä kaarroksella ja muutenkin OK. Jipolla en montaa toistoa ottanutkaan.

Lopussa toisella puolen hallia vielä molemmille pojille keppejä. Jippolla jälleen vaikeuksia, kun oli häiriötä. Ei osoita sitä muutoin häiriintymällä vaan ei vain hae keppejä kunnolla, jättää välejä kiertämättä, yms. jota ei ole yksin harjoitellessa. Lopulta sain koko kepit menemän ja siihen lopetettiin. Utsilla ensin leveämmällä välillä. Meni hyvin ja kujaa kavennettiin pariin otteeseen harjotuksen aikana. Meni hyvin erikulmista sekä putken kautta.

Ruuhkasunnuntai

Menimme hallille vasta 10.30 ja jo heti perään tuli seuraavat ja lisää koko ajan. Otimme vain puolen tunnin treenin ja minä vain Utsilla.
Ensin kepit. Siinä jo aika kapea kuja. Kun tietäisi mitä tuon mustiaisen päässä liikkuu. Saattaa juosta vierestä ohi tai jostain välistä ulos. Mutta sitten, kun taas keskittyy tai muuten vain hiffaa asian, niin tykittää todella hyvin kapeastakin välistä ja hakee kulmiakin.
Ratapätkä sisälsi irtaantumista, takaaleikkausta, valssia. Yhteensä esteitä seitsemän, kuusi hyppyä ja putki.
Ekalla kerralla saimme homman ns. nollalla läpi. Sitten seuraavilla kerroilla tuli minulta jälleen huonoja ohjauksia (eli oletin). Saimme kyllä homman uudelleenkin pelittämään.
Toisessa osiossa sama pätkä, mutta päin vastoin. Sekin onnistui meiltä suhteellisen hyvin. Jouduimme enimmäkseen hinkkaamaan sitä, että Utsi pysyy minulla loppuun asti hanskassa eikä ryntää Tuijan luokse kinkkuilemaan.

Perjantain treenailut

Hallille mahdollisimman aikaisin (15.45) ennenkuin ruuhka alkaa ....
Yritin ottaa Jipolla keppejä sitee, että makupalapurkki oli valmiina palkkana keppien päässä. Jälleen aluksi pari kaahausta miten sattuu. Sitten oikealta puolelta onnistumisia. Vasemmalta puolelta takkusi täysin. Ei lainkaan onnistumisia. Otin väliin oikealta puolen, joka sekin alkoi takkuamaan, väärästä välistä sisään, oikaisi viimeisen välin, yms. Kun jälleen sain toimimaan oikean puolen, niin pitihän sitä kokeilla vielä vasemmalta ja taaseen meni persiileen. Sitten onneksi saapui Tuija ja harjoittelu jatkui. Saatiin oikealta hyviä suorituksia, mutta vasen takkusi aina vaan. Lopulta onnistui sekin puoli.
Sitten Utsin vuoro mennä kepit. Silläkin aluksi vaikeuksia. Tykitti ekan välin jälkeen ulos tai juoksi kokonaan vieressä. Onneksi aika pian saimme oikean rytmin löytymään. Sitten meni putkesta kepeille, samoin kuin parin hypyn kautta.
Ratapätkällä oli tarkoitus harjoitella vartalon käyttöä. Eli aluksi ilman käsiä. Kyllähän ne molemmat pikkumustat toimi hyvin, jos vain ohjaaja muisti sitä vartaloaan käyttää. Jipolla meni tosi hyvin. Väilistä vedotkin onnituivat hienosti. Utsin kanssa oli enemmän vaikeuksia. Kääntyi kyllä hyvin, mutta minulla oli enemmän vaikeuksia sijoittumisessani. En ehkä luottanut Utsin kanssa siihen vartalon voimaan tarpeeksi.
Lopussa vielä Jipon kanssa hyppytreeniä. Kun vain annan käskyt ajoissa katoaa se hyppypaikan hakeminen. Eli mihin jälleen päädymme, kaikki vika minussa............

Utsi lonkkakuvissa ja polvitarkastuksessa

Tänään oli Utsilla sitten eläinlääkärikeikka. Utsin voisi palkata klinikalle vastaanottoon. Kaikki sisääntulijat otettiin vastaan vilkutuksella ja muutenkin söpöilemällä ja kaikki Utsin myöskin huomioivat. On se aika epeli. Vaikka on vilkas ja touhukas, niin malttaa odotta rauhassa paikallaa ja keskittyä asioihin. Toisin kuin Jippo.
Polvet tuli tarkastettua ensin ja niistä terveen paperit. Rauhoituspiikin jälkeen oli vuorossa lonkkakuvat. Ekat kuvat olivat lonkkien osalta hyvät, mutta jostain syystä niissä ei näkynyt DEX-merkki. Uudet kuvat olivat lonkkien osalta täysin vinot, mutta kolmannet onnistuivat jo paremmin. Lonkkamalja hyvä, ei mitään rikkoja ja rustoja. Kumpallakin puolella yläkulmassa pieni 'aukko', joten tulos riippuu sitten Limanista, mutta pitäisi olla B.
En ottanut Utsille heräämispiikkiä turhan takia, kun menin vielä takaisin töihin. Utsi siellä sitten veteli sikeitä häkissään. Nukkui hyvin vielä kotonakin.

Maanantairastit

Tällä kertaa oli luvassa valsseja ja persjättöjä.

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Ratapätkä oli mielenkiintoinen. Siihen piti sitten saada sekä valsseja että persjättöjä. Rataan tutustumisessa tuntui, että pelkästään jommalla kummallakin homma onnistuisi. Yritin sitten saada sinne pari persjättöä mukaan.
Tällä kertaa Utsi sitten päätti irrota ja kunnolla. Tosi hienoja irtoamisia ja minä pystyin tekemään valssit paljon kauempana jopa koiran edessä. Persjätöt ei niin hyvin onnistuneet, joten toisen vaihdoin suosiolla valssiksi koiran edessä.
Nyt kun tuo irtoaminen oli hanskassa, niin tiukat käännökset eivät sitten onnistuneet ollenkaan. Osassa syynä ohjaaja ja muutamassa tuo pikkumusta, joka oli päättänyt tykittää kunnolla.
Huipentumana oli radan viimeisenä esteenä ollut rengas. Sen Utsi haki upeasti ja meni kauniisti sukkana läpi, jeee...
Kepeillä oli rako suunnilleen Utsin levyinen. Siinä pari alkukaahotuksen jälkeen tosi hyviä suorituksia lievillä kulmilla kummaltakin puolen. Lisäksi otettiin hypyn takaa ja kaikki onnistui hienosti. Täytyisi vaan harjoitella enemmän.

Sunnuntaiaamun persjätöt

Heti aamusta Pennalaan harjoittelemaan persjättöjä ja rengasta radalla.
Jippo otti vain keppejä. Nyt meni jo pari kertaa hyvin makupala-astialle ilman, että oli maalimiestä. Sitten maalimiehen kanssa otettiin erilaisia kulmia, hypyn kautta ja jopa putken ja hypyn kautta kepeille. Ja hyvin meni. Kyllä Jippo pian hanskaa koko homman.
Utsilla alkuun keppejä. Normi kujan leveydellä eri kulmia, hypyn kautta, putken kautta ja kahden hypyn ja putken kautta, vau, mekin edistytään. Sitten vielä onnistuttiin samalla repertuaarilla, vaikka väliä kavennettiin.
Tokassa pätkässä otetiin rengasta. Nyt mentiin hyppy - rengas - hyppy -systeemillä. Olivat toki suorassa linjassa ja maalimies päässä. Tämäkin sujui yllättävän hyvin.
Lopuksi vielä niitä persjättöjä ratapätkällä. Kyllä se on vaikeaa noin pienen koiran kanssa. Minä hukaan sen täydellisesti enkä uskalla jatkaa, kun en tiedä missä koira on. Puntin sentään aina havaitsi jostain silmäkulmasta. Muutaman kerran harjoittelun jälkeen alkoi pikkumusta ymmärtämään homman idean ja alkoi se sitten sujuakin.
Loppulenkki sujui kosteissa merkeissä. Ihanan pikkupakkasen jälkeen jälleen plusasteita ja pientä tihkusadetta.

Perjantaiaamun agiliidot

Olimme sopineet harjoitukset jo aamu yhdeksäksi Pennalaan.
Jippolla jälleen pelkästään keppejä. Sujuvat aina vaan paremmin, ihanaa ...... Saa sitten nähdä milloin tulee seuraava takapakki, toivottavasti ei.
Utsilla keppejä. Ensin leveämmällä kujalla ja lähetyksiä erilaisista kulmista. Toisella kierroksella keppejä kavennettiin ja nekin sujui hyvin, jopa samojen kulmien kanssa ja hypyn takaa.
Ratapätkällä harjoiteletiin ensin niistoa. Nuo kaikki pikkupyörittämiset onnistuu Utsilla hyvin, on niihin niin tottunut. Varsinaisella radalla sylkkäriä, takaaleikkausta, irtoamista ja loppuun vielä loppusuora-irtoaminen.
Muutaman harjoittelun jälkeen meni pari kertaa ihan hyvin.
Jäähdyttelylenkillä pääsi Jippokin vaihteeksi irti ja hyvin pysyi matkassa mukana. Jossain matkalla oli varmaan tosi mehukkaita hajuja, koska kotona alkoi sellaiset astumisyritykset.

Keskiviikon liitelyt

Tällä kertaa Jippokin pääsi mukaan. Tosin vain ottamaan kepit muutamaan kertaan ja hihnalenkille. Kepit sujuivat hyvin. Jipolla oli intoa ja vauhtia. Huomasi, että oli ollut treenaamatta pari viikkoa.
Utsi meni taasen kovaa ja korkealta. Hieman ylikierroksia eikä suostunut välillä lainkaan kuuntelemaan. Kokeilin jopa johonkin väliin R-painotteista sanaakin, mutta ei edes tuntunut tietävän mitä sen pitäisi merkitä. Sitten laitoin herra 1 veen autoon kesken kaahailujen. Kylläpä oli kuulolla, kun jälleen pääsi Miloun jälkeen harjoittelemaan.
Harjoituksissa oli jälleen keppejä, joissa otin leveämmällä välillä ja lähetyksiä eri kulmista. Haki hyvin ekaan väliin.
Rataharjoituksena oli takaakiertoa, sylkkäreitä ja irtoamisia.  Takaakierrot ja sylkkärit sujuvat ihan hyvin, mutta noissa irtoamisissa on vielä kovasti harjoittelemista. Jos käytän apuohjaajaa, niin keskittyy liikaa häneen ei tekemiseen. Nyt on kokeiltu muutama kerta makupalapurkkia. Saa nähdä alkaako toimia.

Tällä kertaa olimme sen verran ajoissa, että ehdimme harjoitella kaiken mitä pitikin ennenkuin seuraava tuli. Hienoa.

Utsi 1 v

Tänään meidän vauvamusta täyttää yhden vuoden, ääääkkk. Äkkiä on vuosi mennyt ja ehkä Utsia ei enää voi kutsua vauvaksi, vaikka se sellainen vielä onkin (ainakin söpöillessään).

Maanantain ryhmäharkat

Jippo edelleen sairaslomalla, joten mukana vain Utsi.
Arto oli jälleen viritellyt meille loistavan harjoituksen. Edelleen teemana irtoaminen.

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Utsilla tai ehkä minulla yhä vaikeuksia noilla pitkillä esteväleillä, mutta kyllä nekin pikkuhiljaa alkavat siitä luonnistua.
Kummassakin pätkässä oli sivuirtoamista siten, että väliin jäi este. Alkupätkä meni hyvin, jos vain napa näytti oikeaan suuntaan. Jälkimmäinen onnistui sen jälkeen, kun Utsi bongasi sieltä itselleen kiintopisteeksi renkaan.
Kyllä tuon vauvamustan harjoittelu on edelleen vähän sellaista haahuilua. Nytkin Tuijan kinkkumakupalat olivat sille vastustamattomia. Mutta kyllä se siitä, toivottavasti.

Jottei jäisi tämä blogi ihan pelkästään treenipäiväkirjaksi, niin tapahtui meillä maanantaina muutakin. Harkkojen aikana Jippo oli kotona syönyt ksylitolikarkkeja sekä ksylitolipurkkaa. Onneksi oli oksentanut itsekseen niitä uloskin. Jotain hyötyä noista pikkumustien klinikalla käymistä pentukursseista. Lapset tajusivat, että kyseessä vaaratilanne ja Joona reippaana oli netistä katsonut ohjeet kuinka toimia, kun äitihän se vain harkkasi ilman puhelinta. Oli nähtävästi ehtinyt hieman imeytyäkin, sillä välillä oli Jippo mennyt vaisummaksi. Koko illan se sitten söi puolen tunnin välein yhden sokeripalan. Oli jo nukkumaan menessä ihan hyvässä kunnossa. Tosin varmuuden vuoksi annoin sille vielä yöllä yhden sokeripalan. Tässä yksi linkki, missä kerrotaan ksylitolimyrkytyksestä .

Sunnuntain liitelyt

Sunnuntaiaamuna suuntasimme hallille jo heti yhdeksän jälkeen saadaksemme harjoitelle rauhassa ilman kiirettä. Mukana vain Utsi. Aluksi keppejä. Meni ihan OK. Siten vuorossa pakkovalssi, joka sekin onnistui ihan hyvin. Tauon jälkeen pussia, joka nyt sujui jo huomattavasti paremmin. Renkaalla tuli ilmi, että Utsi liittää sen apuohjaajaan. Ilman 'maalimiestä' ei tietoakaan renkaalle irtoamisesta. Heti, kun 'maalimies' oli paikallaan suuntasi vaikka kuinka kaukaa suoraan keskeltä rengasta. Eli aloitimme maalimiehen häivytämisen samalla.
Tämän osan loppuun otimme hyppyharjoituksia. Kuusi hyppyä kaarelle ja toiseen päähän kaariputki. Ensimmäisessä osiossa hypyt olivat lähempänä toisiaan, että Utsi oppisi itse hakemaan niitä. Harjoitus onnistui muutaman kerran jälkeen ihan hyvin kumpaankin suuntaan. Viimeisen tauon jälkeen uusiksi hyppy-ympyrä nyt isommilla välein (vain viidellä hypyllä). Tämä sujui alusta asti tosi hyvin. Loppuun vielä pari kertaa kepit.
Sitten lenkille.

Perjantain ruuhka liitelyt

Olimme sopineet menevämme  heti töiden jälkeen Pennalan hallille harjoittelemaan. Saapuessamme sinne paikalla oli jo  Arto  & Paavo, Sanna & Veeti sekä Oili ja Pete  koirien kanssa.  Sillä välin, kun saimme koirat lenkitettyä, oli jo vuorossa  Zip. Se on kyllä mahtava pieni  penneli.
Minulla oli vain Utsi mukana, Jippo vielä parantelee itseään. Ensin otimme keppejä, jotka alkuun tuottivat vaikeuksia, mutta lopussa meni jo ihan hyvin. Ratapätkällä olikin sitten hyppyjä pitkillä väleillä, putkia peräkkäin ja takaaleikkauksia. Nuo pitkät välit ovat vielä liian vaikeita Utsille, kun se itse on niin pieni. Tarvitsee tuota radanlukemista/ estehakuisuutta harjoitella ensin lyhemmillä väleillä sen kanssa.
Paljoa emme harjoitelleet, kun seuraavat jo odottivat paastäkseen treenaamaan.

Pikkumustat fyssarilla

Torstaina oli sitten pikkumustien käynti Kaisan vastaanotolla. Ensimmäisenä otettiin käsittelyyn Jippo, joka siellä on aiemminkin käynyt. Ja jumit löytyi heti alaselästä ja siitä lonkkien alueelle. Kumpikaan takajalka ei venyt taakse. Varsinkin oikea puoli oli pahempi. Toivottavasti tämä on syynä agilityssa hyppyjen 'hakemiseen'. Kaisa sai aika hyvin jumit auki ja laserin saanti lopuksi on Jipolla kohokohta näissä käsittelyissä. Silmät painuvat väkisin umpeen, hyvä ettei nukahda seisoalleen.
Utsi sitten vuoroon ensikertalaisena. Aluksi oli jäykistelyä, kun ei ollut tottunut käsittelyyn, mutta pian se pienempikin musta rauhoittui käsiteltäväksi. Utsi oli hyvässä kunnossa. Ei ollut pentuajan kaulurin pitäminen jättänyt niskaan mitään jumeja. Hienoa!
Jippo menee vielä uusintakäsittelyyn kuun lopussa ja silloin ostamme myöskin koirille auton häkkiin alustaksi minihuopa .

Keskiviikon käynti hallilla

Jälleen töiden jälkeen auton nokka kohti Pennalaa. Siellä on nykyisin kova tungos ennen ryhmien alkua.
Sillä välin, kun Pete oli lenkittämässä koiria, ehdimme ottaa kaikilla koirilla kepit. Jipolla meni tosi hyvin, on löytänyt jälleen sen jyvän, mikä oli tuossa pari viikkoa hukassa. Upeeta! Utsi menee kujaa sikana, mutta jossain vaiheessa kadottaa ajatuksen siitä mitä on tekemässä. Eli pitää muistaa lopettaa harjoittelu hieman aiemmin.
Välissä oli Megin ja Zipin vuoro. Kyllä se pieni Zip on taitava.
Me otimme sitten ratapätkänä irtoamishyppyjä sekä putken umpikulmaa. Taisi lisänä tulla myöskin putkijarrutusharjoittelua. Utsilla menee hyvin, jos vain ohjaaja muistaa kääntää vartaloa eikä vain liikua eteenpäin.
Oli hyvät harjoitukset jälleen kerran. Kiitos Tuija seurasta.

Maanantain ryhmätreenit

Harjoituksiin osallistui vain Utsi. Jippo jäi kotiin varmuuden vuoksi, jos siellä selässä on jotain vikaa. Olipa helppo treenata vain yhdellä koiralla. Harjoituksen teemana koutsin sanoin: Sivuun irtoamista ja alamme totuttaa koiraa sivuetäisyyden kasvattamiseen.

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Utsilla sujui tosi hyvin ensimmäinen osio:  jossa esteet 4 - 8. Ei saanut viedä koiraa hypylle 6 vaan piti vartalo-ohjata se sinne. Jatko oli 7-hypyn jälkimmäisellä siivekkeellä valssi. Eli jos vei koiran kutoselle asti, niin ei ehtinyt kunnolla valssiin. Utsi irtosi tosi hienosti .
Jälkimmäisessä osiossa olikin sitten enemmän haastetta,  esteet 1 - 5. Heti, kun ohjaaja muisti kääntää vartalon kohti kolmosta, niin alkoi se pikkumustakin sinne mennä. Miten voi vartalonkäyttö olla näin vaikeaa ????

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Lopussa sitten vielä ohjausharjoitusta peruuttamalla. Koira kääntyi tosi hyvin, jos vain tumpelo ohjaaja muisti sitä vartaloa käyttää, ei vain jyrännyt menemällä taaksepäin.

Paljon tuli jälleen opeteltavaa loppu viikoksi.

Viikolopun treenailut

Perjantaina suuntasimme Pennalaan harjoittelemaan rengasta ja irtoamisia, koska ne oli tulleet läksyksi edellisistä harkoista.
Jippo jumittaa noiden hyppyjen kanssa. Hakee tosi pahasti hyppypaikkaa. Joten Jipolla pelkkiä keppejä, jotka alkoivat taasen sujua paremmin.
Utsin kujakepit sujuu ihan hyvin. Pyllykin jo pyörii kuin oikeassa pujottelussa. Rengas OK.
Sitten siihen irtoamiseen pitkillä hyppy väleillä. Se on niin vaikeaa noin pienen elävän kanssa. Meillä oli putket kaarella kummassakin päässä hallia ja välissä kaksi hyppyä. Siinä sitä sai harjoitella. Saatiin jossain vaiheessa jo menemään koko pätkä.

Koska perjantaina oli hallilla tungosta, niin suunnistimme sinne uudelleen lauantaiaamuna. Ensin otimme samat kuin perjantaina (Jippo vain keppejä) ja lopuun vielä vaihdoimme putkien välissä oleet hypyt pitkittäin. Tässä sitten ensin ulkokautta kiertoa ja sitten niitä ihania välistävetoja. Siinä sitä olisi jälleen työsarkaa. Se on sitten minulle niin vaikeaa nykyisin tuo peruuttaminen, kääntyminen ja nähtävästi kaikenlainen liikkuminen. Utsi kyllä toimi hienosti, jollei oteta lukuun niitä aina silloin tällöin tulevia mustaputki-syndroomeja.

Sunnuntaiaamuna vielä kerran hallille. Jälleen keppejä, rengasta ja sitä lauantaina ottamaamme välistävetopätkää. Edelleen ohjaajalla vaikeuksia liikkua ja kääntyillä oikeaoppisesti koiran näkökulmasta. Jipolla keppejä, jotka menivät tosi hyvin.
Loppuun kummallakin pikkumustalla hyppy-ympyrää. Jipollakin paikanhakemiset vähenivät, kun joutui hyppäämään samantien uudelleen. Utsi menee selvästi myötäpäivään paremmin kuin vastapäivään.

Nyt sitten odotellaan Jipon kanssa torstain Kaisalla käyntiä, jos siellä selviäisi jotain.

Kuivannon kymppi  oli sunnuntaina Saana-Riikan listalla. Sijoituskin hieno 477 liki seitsemänsadan maaliintulleen joukossa. Kävi jopa harjoittelemassa ennen starttia, kävi lauantaina juoksemassa viiden kilsan lenkin.

Agitreenit 26.10.

Vuorossa oli molempien pikkumustien treenit Pennalassa. Kyllä on mukavaa mennä 'valmiiseen pöytään'. Hallilla oli valmiina 15 estettä käsittävä rata, jolla oli tarkoitus käyttää viime aikoina harjoittelemiamme takaaleikkausta, pakkovalssia, sylkkäriä, poispäinkäännöstä, yms.

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Radalla oli myöskin pussi, jonka Jippo jo menee jotenkuten, mutta tosi hitaasti lopun. Utsilla se on täysin harjoittelun asteella. Menee, jos pussi on hieman auki lopusta. Se on vain niin sikaraskas noille pikkuisille (Jippo 4,05 kg ja Utsi 3,65 kg).

Jipolla otin aluksi keppitreeniä pienemmällä puolella. Se meni taasen persiilleen. Taasen on hukkunut koko juttu pikkumustan päästä. Varsinaista rataa en viitsinyt Jipolla ottaa, koska alkoi ennen radalle menoa vinkumaan narttukoiran perään, jolla oli juuri ollut juoksu. En viitsinyt pilata koiraa enkä menettää loppuja hermojani.

Utsi sitten meni senkin edestä. Ensin iski jälleen kerran mustaputkikammo (este no. 4) päälle. Eli kurvasi jo putkeen mentyään takaisin. En ymmärrä tätäkään. Välillä menee, vaikka kuinka hyvin ja välillä taasen tulee juuri näitä pakituksia takaisin. Nyt sitten onnitui toisesta päästä meno ihan hyvin. Ja pienen harjoittelun jälkeen onnistui sieltä halutusta päästäkin. Pakkovalssi onnistui samoin kuin toisena vaihtoehtona ollut twisti tämän kammoputken jälkeen.
Takaaleikkaus onnistui vaihtelevasti. Vauvamustalla oli vain niin paljon purkamatonta energiaa, joka piti sitten suunnata, vaikka juoksemalla ympyrää takaaleikkauksen jälkeen ennen putken suuta.
Ohjaaja oli sitten jälleen väärinsijoittuneena putkea seuraavaa sylkkäriä varten. Sylkkärin onnistumisen jälkeen onnistui myöskin tiukka käännös pussille. Pussin jälkeinen poispäinkäännös ei sitten niin hyvin onnistunutkaan ohjaajan ehdittyä liian pitkälle, kun vauvamusta ei päässyt riittävän nopeasti pois sieltä pussista.
Loppu olikin sitten pelkkää rallatusta ympäriinsä. Ohjaajalta loppui kunto ja vauvamustalla oli hirveän hauskaa.

Oli tosi kiva treeni Utsin osalta.

Agiliitoa

Jippo treenasi kovasti agilitya koko kevään. Toukokuun alussa se sitten keksi, että narttujen hajut (= kuset) ovat niin ihania, että niiden perään voi karata vaikka kesken harjoituksen. Siitä sitten alkoi Jipon agiliito tauko. En halunnut sen oppivan karkaamista enää vahvemmin.
Utsi aloitti keväällä penturyhmässä agilityn. Kesällä kävimme muutaman kerran Tuijan ja Miloun kanssa treenaamassa. Jippo oli mukana ja sillä otettiin pelkkiä keppejä. Ne kun oli laitettu uudelleen opetukseen, koska mielestäni Jippo ei mennyt keppejä hyvin vaan pomppi ylöspäinkin menneessään keppejä.
Utsin harkat on edenneet ihan hyvin. Tosin kävi aina välillä mulle hallissa olleille tarjoamassa vilkutuksia palkkion toivossa.
Kyllä se on vaikeaa meikäläiselle tuo miettiminen millä tavoin mitkäkin asiat koiralle opettaaa. Vihdoin sain aloitettua keppitreenitkin. Ne nyt sitten tulee kujalla, vaikka aluksi olin 2 X 2 systeemin kannalla. Keinu menee samalla tavalla kuin Jipollakin, eli mahdollisman lujaa keinun päähän ja siitä alastulon jälkeen pian pois. Se toimii Utsillakin hyvin kuten Jipollakin. Muiden kontaktien opettamisen päätin pari viikkoa sitten aloittaa Utsilla kuonokosketuksella. Se on nyt sitten vaiheessa. Jipolle otan tässä samalla kuonokosketusta. Saa nähdä kuinka se sitten loppujen lopuksi tulee kontaktit tekemään.
Lokakuun alusta alkaen olemme olleet molempien pikkumustien kanssa ohjatussa ryhmässä harjoittelemassa. Lisäksi olemme käyneet Tuijan ja Miloun kanssa 1-2 kertaa/ vk harkkaamassa.

Utsin tervehtyminen osa 4

Utsi on kevään ja kesän aikana käynyt useasti Veikkolassa tarkastuksissa. Heinäkuun loppupuolella sitten poisteettiin kaikki ne hampaat, jotka eivät siihen mennessä olleet kunnolla kehittyneet. Yhteensä viisi hammasta poistettiin. Samalla selvisi syy Utsin tuhinaan. Poistettavat hampaat löytyivät nenäontelosta. Tuhina loppui samalla, kun hampaat poistuivat.
Yläleuka on normaali aina katkeamiskohtaan (kulmahampaat) asti ja siitä eteenpäin se on jäänyt lyhyemmäksi ja kapeammaksi. Utsi voi hyvin ja alikehittynyt yläleuan etuosa ei haittaa pienen mustan vauhtia lainkaan.

Tässä Utsi heinäkuussa, kuvat Riikka Aapalahti

Jipon harkat

Pakkasen takia aiemmin perutut harkat oli Jipolla sunnuntaina.
Ensimmäisenä harjoituksena oli Kariluotoskan ASBlle kirjoittamasta 'Harjoituksia muutamalla esteellä' (tai jotain sinne päin) -sarjasta. Kaksi hyppyä rinnakkain ja keskellä niiden edessä pituus. Näitä kolmea estettä sitten mentiin kahdeksan esteen ratana (vasen hyppy, pituus, oikea hyppy, välistä, vasen hyppy, oikea hyppy, pituus, vasen hyppy, välistä, oikea hyppy) useammalla eri tavalla. Otin Jipolla kaikki lähdöt vauhdista. Ensimmäinen versio, jossa otin radan perinteisesti eli lähtemällä hyppyjen välistä ja vain kääntämällä pituudelta takaisin päin, meni ihan hyvin. Seuraavaksi kokeilin, että otan jälkimmäiseltä pituudelta valssilla ja sitten takaa leikkaamalla hypyn jälkeen. Sekin meni hyvin. Suurin ongelma tuli, kun otin lähdön ekan hypyn vasemmalta puolelta ja leikkasin pituudella. Pituus meni kyllä hyvin, vaikka leikkasin ja kääntyikin hyvin, mutta ongelma tuli hyppyjen välissä. Piti mennä oikean puoleinen hyppy, vetää välistä ja sitten vasemman puoleinen hyppy. Mutta sain tuossa tilanteessa koiran jatkamaan suoraan matkaa hypyltä toiselle. Jostain syystä peruutin liikaa jälkimmäiselle hypylle eikä välistäveto toiminut. Muutaman kerran jälkeen saatiin onnistumaankin.

Seuraavana oli vuorossa alku Riihimäen kisojen kolmosluokan hyppyradasta (kuva ylhäällä, en jostain syystä saa sitä tähän kohdalleen) esteet 1-9, jossa 9 hyppy oli korvattu toisella putkella. Ensimmäisellä kerralla otin valssaamalla vitosen takana. Siten Jippo toimi todella hyvin ja selvittiin pätkästä hienosti. Sitten halusin kokeilla saman, mutta vain kääntämällä vitosella ja leikkaamalla takaa kutosella. Meni sekin, mutta siinä en osannut hiljentää vauhtia sopivaksi vaan joudunin pysähtymään saadakseni koiran eteeni ajoissa. Onnistui, mutta ensimmäinen versio oli parempi.

Lopuksi vielä hyppy - kaariputki - hyppy -versiolla sylkkäreitä. Minusta on tullut toispuoleinen. Oikealla puolella homma ihan hyvä, mutta vasemalla tein jotain ihme kaarroksia. Saatiin ne toki pienenemään, mutta siitä ei vielä tullut kunnollista. Täytyisi varmaan harjoitella.

Utsin tervehtyminen osa 3

Olimme keskiviikkona 25.2. jälleen Veikkolassa. Siellä hoitajat lohdutelivat, että heillä on ollut paljon koiranpentuja samasta syystä kuin Utsi. Utsin paino oli vauvavaakalla punnittuna 1,8 kg. Tällä kertaa ohjelmassa oli leukojen kuvaus, suun ja sen ympäristön puhdistus sekä alakulmahampaiden (maito-) poisto. Kulmurit täytyi poistaa, koska muuten alaleuka vääntyi vinoon. Alakulmurit eivät suostuneet pysymään niille tehdyissä koloissa, jotka oli tehty yläleuan kipsiin.
Kitalaki oli parantunut todella hyvin. Röntgenkuvissa ei näkynyt enää minkäänlaista jälkeä halkeamasta. Samoin kitalaen pehmytkudokset olivat parantuneet tosi hyvin, ei minkäänlaista aukkoa missään. Vielä jätettiin raudat ja kipsi suuhun ja siitä johtuen vielä kuonosidekin, josta taas seuraa kauluri. Seuraavan kerran menemme ensi maanantaina poistattamaan raudat ja kipsin.
Kotipihassa Utsi oli jo saanut kuonositeen pois paikaltaan. Onneksi sain sen takaisin. Illalla onnistui saamaan sen vielä uudelleenkin pois. Sitten olikin jo show valmis sen takaisin laitossa, mutta onnistuin kuitenkin. Torstaina sai sen jälleen pois matkalla töistä kotiin. Siinä aloin miettimään miksi se ei pysy, sillä pysyiväthän edelliset ihan hyvin. Lopulta löysin syyn. Tämän kertaisesta kuonositeestä puuttui sivukappaleet kokonaan. Kiinnityskappale kulki vain ylhäältä kuonon päältä pään yli niskaan. Illalla sitten virittelimme kotona sivukappaleet ja nyt pysyy paikallaan.
Jippokin pääsi maanantaina käymään harkoissa. Niistä ei ole paljoa kerrottavaa. Koira kyllä oli hyvin hanskassa, jota en olisi uskonut parin viikon tauon jälkeen. Onnistui vielä iskemään selkänsä renkaan yläreunaan, eli ei mennyt sukkana vaan hyppäsi.
Itselleni onnistuin saaman yskän pahenemaan harkoissa juoksemalla. Ei saisi kuulema rasittua eikä hengästyä oli lääkärin kommentti, kun hain yskänlääkereseptin.

Utsin tervehtyminen osa 2

Tiistaista alkaen Utsi oli minulla mukana töissä loppuviikon. Ruoka maistui hyvin. Ulkoilua häiritsi suunnattomasti kauluri. Heti pissaamisen jälkeen pitää pönttö työntää lumihankeen, jolloin saa myöskin kuonon ylettymään lumeen. Samoin sillä kaulurilla on hyvä kauhoa lunta mukaansa. Parhaimmillaan vauvamusta on onnistunut tunkemaan pöntön pystyyn lumihankeen ja siinä sitten ollut takajalat kohti taivasta. Näkyä on varmaan vaikea kuvitella, mutta nähtävyys se on. Olisikohan ura sirkuksessa sopiva????
Koko viikon vain toivoimme parasta, sillä muutakaan ei ollut tehtävissä. Torstaina jouduimme hakemaan paikalliselta eläinlääkäriltä peräruiskeen ulostamista varten. Utsi ei ollut koko viikkona kakannut. Ruiskeen anto oli seuraava suuri järkytys vauvamustan egolle, mutta kyllä se auttoi. Onneksi ei ole tarvinut uusia.
Maanantaina 16.2. oli seuraava aika Anidentissa. Lähdimme illalla ajamaan kohti Veikkolaa. Aikamme oli 19.30, mutta Utsi pääsi rauhoituksen jälkeen tutkittavaksi vasta 20.30. Suu ei ollut parantunut ihan toiveiden mukaisesti. Kitalaki oli kyllä siisti (antibiootit olivat auttaneet hyvin), mutta vielä oli hieman luuta näkyvissä. Röntgenkuvissa näkyi, että ylhäällä oleva luu oli vielä poikki ja palat vinossa (kuten huomasi jo vinosta kuonosta). Kuvissa ei enää kuitenkaan erottunut halkeama lainkaan. Varsinaisista hampaista ei sitten tiedä kuinka tulevat ja tulevatko lainkaan, mutta sen näkee sitten. Eläinlääkäri ei ollut varma onko kitalaessa reikä nenäonteloon vai ei. Jos on, niin se korjataan sitten myöhemmin, kun on omaa limakalvoa, millä korvata. Sitten vain uusi kuonoside ja pönttöpäähän. Seuraava käynti on 25.3., jolloin tarkastuksen yhteydessä poistetaan alakulmahampaat estämästä leuan suoristumista.
Muuten viikko meni sairastellessa. Itse olin alkuviikon kotona yskän takia ja Arto sitten flunssan takia loppuviikon, joten Utsi vietti koko viikon kotielämää.
Jippo käy kierroksilla, kun Utsi saa niin paljon huomiota eikä se ole itse päässyt harkkoihin ollenkaan. Maanantait on mennyt Veikkolassa ja muuna aikana en ole jaksanut lähteä hallille ajamaan yskän takia. Yskä jatkuu edelleen, mutta lievempänä. Tänään olisi tarkoitus mennä Jipon kanssa harkkoihin.
Utsista tulisi varmaan hyvä työkoira, se makailee työhuonessani kiltisti häkissä, vaikka luukku on auki. Reippaasti se käy ulkoilemassa, mutta sisälle tultua kömpii itse häkkiinsä. On tässä se hyvä puoli, että Utsi on oppinut olemaan häkissä. Se on tosi vaikeaa Jipolle, mutta eipä sitä ole paljoa harjoiteltukaan.

Utsin loukkaantuminen ja tervehtyminen osa1

Perjantai-iltana 6.2. Utsi jälleen ärsytti Punttia seuraamalla jatkuvasti perässä eikä reagoinut millään tavoin Puntin murinaan. Sanni otti Utsin syliin, ettei sattuisi mitään pahempaa, mutta jossain siinä tilanteessa Puntti on onnistunut tönäisemään Utsia. Utsi putosi Sannin käsistä lattialle ja Sannilla kädet veressä. Utsi juosten pukuhuoneen sohvan alle. Sieltä vaivoin sain sen kaivettua esiin. Jostain kuonosta tuli verta ja sitä sitten tutkimaan. Tutkimuksen tuloksena luulin, että Puntin hammas oli mennyt yläleuasta läpi. Kuvittelin nähneeni reiän sekä kuonon päällä että kitalaessa. Soitto eläinlääkäripäivystykseen. Tuloksena pyyntö ottaa yhteyttä lauantaiaamuna pieneläinpäivystykseen.
Lauantaiaamuna sain Mervin (meidän luottoeläinlääkäri) kiinni ja ensimmäinen kommentti oli, että antibiootteja ja äkkiä. Puolen päivän aikaan tapasin Mervin klinikalla. Utsia päästiin tutkimaan rauhoituksen jälkeen. Koirassa ei ollut minkäänlaista hampaanjälkeä, mutta koko kitalaki oli poikki kulmahampaiden takaa. Etuosa yläleuasta nousi ylös kuin autolautan keulaportti. Kitalaki oli muuten tosi siisti ja murtumakohtakin hyvin kapea. Mitään ei ollut tehtävissä noin pienelle koiralle paikallisella eläinlääkärillä. Sitten alkoi soittelu YESiin. Siellä oli vain tiedote päällä ja jäimme odottelemaan vastausta. Utsille antibioottipiikki ja toinen mukaan kotiin sunnuntaiksi. Ruoaksi Hillsin A/D:ta. Onneksi Utsi söi koko ajan hyvin (huomaa, että on schipperke). Lauantain aikana Mervi ei saanut ketään kiinni eläinsairaalasta.
Sunnuntaina ennen Joonan harkkoihin lähtöä yritimme laittaa antibiootin. Joona ei saanut rimpuilevaa Utsia pysymään yhtään paikallaan, joten piikin pistettyäni tunsin märkää kädelläni ja sen jälkeen totesin turkinkin olevan kostea. Toteamuksena, että mitään ei ollut mennyt ihon alle. Jälleen soittamaan Merville ja hakemaan uutta antibioottia. Mervi oli saanut yhteyden YESiin ja sieltä oli sanottu, että menee pitkälle maanantaihin, ennekuin joku eläinlääkäri saadaan päättämään voidaanko Utsille tehdä mitään. Mervi kehoitti soittamaan heti maanantaiaamuna eläinlääkäriasema Anidentiin, jos sieltä saisi pikaisemmin avun. Samalla, kun oli Mervillä hakemassa antibiootteja soitti eläinlääkäri Niina Luotonen Anidentista. YESistä olivat ottaneet heihin yhteyttä. He olivat eläinlääkäripäivillä, mutta heiltä luvattiin ilmoittaa heti maanantaiaamuna aika Utsin tutkimuksiin ja operointiin. Loppu päivä meni Utsin hyvin syödessä ja antibiootitkin menivät hyvin ruoan seassa alas.
Maanantaiaamuna 7.30 tuli soitto Anidentistä ja Utsille aika klo 13. Siinä sitten lähdimme yhdentoista aikoihin ajamaan kohti Veikkolaa. Utsi pääsikin pian sisään eläinlääkäri Helena Kuntsi-Vaattovaaran tutkittavaksi. Utsin rauhoitamisen jälkeen he pääsivät kuvaamaan ja tutkimaan suun. Murtuma kohdan aukko oli levinnyt suuremmaksi ja osa kitalaen solukosta oli kuoleentunut. Koska kyseessä pentukoira, niin paranemisen mahdollisuudet olisivat hyvät, joten koira leikkauspöydälle. Lähdimme eläinlääkäriasemalta 13.30 syömään ja he lupasivat soitta, kun koiran voisi tulla hakemaan pois. Puoli viiden aikaan tuli soitto ja palasimme hakemaan Utsia. Tilanne olikin ollut pahempi kuin oli oletettu. Kuollutta solukkoa olikin enemmän, joten aukon peittämiseen tarvittiin muutakin kuin Utsin omaa limakalvoa. Samoin hampaita ei saatu muuten ankkuroitua, joten kaikki yläleuan hampaat ovat kiedottu toisiinsa rautalangalla ja päällä on muovikipsi. Lisäksi kuonon ympärillä on kuonoside, joka on jouduttu kiinnittämään myöskin etujalkojen taakse, että pysyisi Utsilla paiklallaan. Utsi tosin sai sen jo irti ennen eläinlääkäriasemalta poislähtöä. Siitä seurauksena kauluri kaulaan. Sekös sitten on Utsin mielestä elämän kurjin asia. Illalla olimme jo kahdeksan aikaan kotona.

Tänään oli Utsin ensimmäinen rokotuskäynti. Hienosti tallusteli melkein Lahden keskustassa ilman isoja koiria. Eläinlääkärillä ei edes huomannut rokottamista ja antoi rauhassa käsitellä ja tutkia itseään. Reippaasti jaksoi vielä kävellä autolle, joka oli korttelin toisella puolella.
Vahinko, että pentukurssi ei alkanut vielä vaan vasta viikon päästä. Mutta onhan Utsi silloin jo 'isompi' muiden pentujen joukkoon.
Tulihan koko perheelle vapaailta, kun Joonankin treenit oli peruttu. Käytiin koko perheen (kaikki koirat mukana) pihalla kävelyllä. Olipa jälleen paljon pienten jalkojen jälkiä. Jippo niitä sieltä pongaili ja yritti kaivautua lumen alle etsimään niiden aiheuttajaa. Utsi yritti juosta suuren idolinsa Puntin perässä pitkin takapihan lumihankia. Tässä pätkä aiemmasta takapiha-kunnonkohennuksesta.

Maanantaina vuorossa Jipon ohjatut agilitytreenit.
Tällä kertaa 14 estettä käsittävä rata. Ensin kerrattiin/ vahvistettiin kepit ja puomi. Sitten vain radalle. Rata oli mukaeltu jostain radasta meidän halliin mahtuvaksi. Ensin oli kaksi hyppyä ja kepit. Kepeiltä oikealle pituus, siitä epäsuorana kolmen hyppyn jono ja puomi 180 astetta hyppysuoran aloituksesta. Puomilta 180 astetta putkeen. Kaksi hyppyä 90 asteen kulmassa toisiinsa, joista jälkimmäinen oli se radan aloitus hyppy. Aloituksen toisen hypyn vierellä oli putki, joka piti suorittaa seuraavaksi umpikulmassa. Putken jälkeen hyppy, joka oli putken suuaukon suuntainen, mutta puoli metriä suuaukosta taaksepäin. Lopuksi vielä kaksi hyppyä.
Jippo istui hienosti paikallaan, kun siirryin toisen hypyn siivekkeen kohdalle. Siitä lähtö ja kepitkin onnistuivat vain yhdellä välin ohituksella. Pituus OK, samoin seuraava hyppy. Sitä seuravalla hypyllä ei onnistunutkaan takaaleikkaus, vaikka niin oletinkin. Siitä korjaus ja palkkasin koiran seiska hypyn jälkeen. Loppu pätkän aloitimme puomista. Meni OK, mutta ei täysin pysähtynyt vaan teki 'juoksukontaktin'. Putki ja hypyt OK, ekalle hypylle käsky myöhässä. Jälkimmäisen hypyn jälkeen koira haltuun ja putkeen. Haki hyvin umpikulman, olisin kuulemma voinut jo aiemmin vapauttaa koiran putkeen. Putken ulostulolla olin myöhässä, joten suunnittelemani valssi vaihtui lennossa sylkkäriksi ja se toimikin hyvin. Loppu hypyt OK.
Toinen kierros perään ja siinä sitten yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tsempata kunnolla. Alku meni hyvin (jopa paikalla olokin). Kepeistä suoriuduttiin hyvin, Nyt otin hyppyjen takaaleikkauksen yhtä hyppyä myöhemmin, jonka takia jäin koirasta jälkeen ja jouduin ottamaan puomin toiselta puolelta. Palkkasin koiran puomin jälkeen. Nyt uskalsin koiran lähettää jälkimmäiseen putkeen ajoissa ja itsekin ehdin toiseen päähän hyvissä ajoin, mutta otin silti sylkkärillä, joka toimi hyvin. Saatiin onnistunut suoritus aikaan. Siihen olisikin pitänyt lopettaa. Mutta ..... lopussa jäi aikaa ja otimme vielä kerran ja siihenhän minulla ei enää paukut kunnolla riittäneet. Meni 'vähän sinne päin' -touhuksi. Ärsyttävää, kun ei malta lopettaa ajoissa. Ihan loppuun ehdimme ottaa vielä jyrkempää umpikulmaa putkeen ja Jippo pelitti ne tosi hyvin.

Vauvamusta ensimmäistä kertaa hihnassa kävelyllä.
Joonan harjoitusten aikana auto Pikku-Veskulle kesäteatterin parkkipaikalle ja siitä kaikkien koirien kanssa kävelemään. Jalkakäytävä osuuden Utsi oli vielä sylissä, mutta heti kun päästiin Lanupuistoon vievälle tielle, niin Utsi maahan. Siitä se lähti suoraan taapertamaan isojen poikien perässä eikä huomioinut mitenkään, että oli ilmestynyt sellainen outo 'naru' niihin inhottaviin valjaisiin. Siis valjaita olemme jo muutaman kerran sisällä harjoitelleet.
Tieltä lähdimme ensimmäistä polkua pitkin kiipeämään ylös mäen päälle. Siinä kannoin pienen matkan vauvamustaa, kun isoilla oli vielä kova vauhti päällä ja Utsi joutui laukalla menemään. Takaisin ylhäällä olevalta kentältä tultiinkin sitten tietä myöten ja Utsi reippaana poikana tallusteli muiden mukana, kun olin rauhoittanut isompien vauhtia.
Hienosti vauvamusta selvisi puolen tunnin lenkistä Lahti-Cityn puistossa. Sen jälkeen käytiin vielä mummolla kyläilemässä.

Jipon vuoro käydä ihan yksikseen harjoittelemassa hallilla. Kova oli into, kun pääsi yksin matkaan.
Ensimmäisenä treenattiin pussia. Into ja sitä myötä vauhti on kova siisäänmenossa. Nyt raotettiin ensin pussia hieman enemmän, että saatiin innostettua riittävästi ja palkka oli heti. Avustajan palkalla muutamat läpijuoksut molemmin puolin aina aukkoa pienentäen. Lopulta vielä pienellä aukolla pelkällä ohjaajan palkkaamisella riittävän suorasti edessä. Täytyy muistaa kiinnittää huomio siihen, että juoken näin alkajaisiksi täysin suoraa pussin viertä pitkin, niin Jipollekin helpottuu läpijuoksu, kun saa tehdä sen suoraan.
Seuraavana vuorossa puomin alastulokontakti. Ensimmäinen yritys jälleen hirvittävää sähellystä. Jippo ei selvästi tiedä täsmällisesti mitä siinä pitäisi tehdä. Sitten avustaja nosti koiran alastulolle ja ohjaaja valmiina hieman puomin edessä. Pinta-käskyllä Jippo hienosti pysähtyi etujalat maassa. Siitä heti kutsu ja palkka. Ei ehtinyt aloittaa edestakaista sähellystä. Saatiin hienoja toistoja tällä menetelmällä ja koira pelitti loistavasti. Täytyy vaan jatkaa näin ja pikkuhiljaa pidentää pysähtymisaikaa.
Sitten vaihteeksi otettiin tavallisia keppejä. Sehän jo menee niitä ihmeen hyvin siihen nähden, ettei ole niitä otettu moneen kuukauteen. Ongelmana ohjaajan liian pystyasento koiran tasoon nähden. Jippo joutuu menemään pää ylös nostettuna, koska ei muuten näe ohjaajan kättä. Heti kun saatiin ohjaaja kumartumaan alemmaksi, niin alkoi koirankin liike olemaan eteenpäin eikä ylöspäin hyppivä.
Lopuksi hyppyringissä, mukana myös putki, eteenlähetystä. On se niin vaikea sanoa käskyjä ajoissa. Sain lopulta muutaman hyväksyttävänkin suorituksen aikaan, ei ne vielä mitään nappisuorituksia olleet, mutta hyvä alku jo .....

Tänään vuorossa Jipon harkat Pennalassa. Otin mukaan pelkästään Jipon ajatuksena, jos saisi sen siten keskittymään paremmin. Paikalla oli kaikki ryhmän koirakot. Ensimmäisenä oli yksittäisenä esteenä okseri, sitä ei ollut vielä koskaan otettukkaan. Hyvin leiskautti pikkumusta siitäkin yli, ainakin tuolla tavalla. Saa nähdä sitten, kun on joskus radalla.
Rata koostui hypyistä, muurista, parista putkesta, pituudesta ja pussista. Ensin varmistettiin yksittäin pussi. Se on sitten hankala Jipolle. Kangas painaa niin paljon, että loppua kohden vauhti hidastuu aivan liikaa. Millähän tuollaisen nelikiloisen saisi tykittämään siitä vauhdilla läpi?????
Rata meni ensimmäisellä kerralla ihan OK. Oli 'nollarata', mutta ohjauksessa olisi ollut paljon parannettavaa. Pussista tulo on niin hidas, että täytyi jäädä itse viereen innostamaan ja siitä sitten olikin muutaman esteen päästä ohjaajalla aivan väärä asento koiran tullessa putkesta. siitä sellaisella paniikkikorjauksella jatko vielä onnistui, mutta ei ollut hääppöinen. Loppu meni suht sujuvasti.
Toisella kerralla ohjaus oli paljon parempaa ja käskytkin tulivat kaikkialla muualla paitsi loppusuoralla eteen käsky vasta, kun huomasin, ettei koira olekaan enää linjalla viimeiselle hypylle. Eihän se enää mitään auttanut. Muuten onnistunut suoritus, jeee....
Positiivista oli, että Jippo keskittyi paljon paremmin kuin sunnuntaina. Harjoittelimme kyllä sivussa myöskin kontaktia, joten pitänee nyt jatkaa sitä jonkin aikaa harjoitusten yhteydessä.

Viikonloppu on mennyt pääosin ilman koiratreeniä. Perjantaina olin fysioterapiassa ja sen jälkeen olikin jo lapsilla disco koululla, jonka heidän luokkansa järjesti kerryttääkseen luokkaretkikassaa.
Lauantaina olikin Sannilla Suurhallissa turnaus. Ensimmäinen peli jo 8.30 Kyykkää vastaan, jonka tytöt hienosti pelasivatkin tuloksena 0-0. Tosin siihen peliin kaatuivat tyttöjen toiveet hyvistä sijoituksista. Molemmat maalivahdit loukkaantuivat siinä pelissä. Seuraava peli olikin PoHUa vastaan ja siitä tuloksena harmittava 0-1 tappio. Tytöt saivat hyvin puolustettua, vaikka maalissa oli melkein kokematon tyttö. Kolmas peli ParVia vastaan tuloksena 0-0. Jälleen hieno puolustusvoitto toisen kokemattoman maalivahdin kanssa.
Viimeiset kaksi peliä menivätkin sitten huonomin, sillä joukkueen tytöistä arvottiin maalivahsit peleihin. Enää ei onni suosinut ja pelkkä puolustuspeli riittänyt. Tulihan kuitenkin viisi peliä pelattua ja saatua lisää kokemusta.
Sunnuntaina Joonan harjoitusten aikana käytiin pikkumustien kanssa hallilla. Jipolla meni keppiharjoitukset hyvin, mutta sitten alkoi taas tulla sähellys esiin. Puomin alastulo kontaktin kanssa alkoi sellainen sähellys, että onnistuneen suorituksen jälkeen lopetettin, niin jäi siitäkin hyvä mieli, ainakin Jipolle.
Sitten vuoroon Utsi. Ensin otettiin keinua, joka menee tosi hyvin. Nyt päästiin jo koko keinu läpi ja siihen lopetettiinkin sen harjoittelu. Putki meni myöskin hienosti. Sylkkäreitä otettiin kuivaharjoitteluna välissä. Lopuksi vielä eteenlähetyksiä hyppysiivekkeiden välistä. Jälleen päästiin jo kahden hypyn läpi. Kyllä se vauvamusta on taitava.

Pikkumustat kävivät tänään molemmat eläinlääkärissä. Jipolla on syksystä asti silmät punoittaneet ja nyt tällä viikolla hieman rähmineet. Utsin toinen silmä rähmii myöskin hieman. Diagnoosina ulkoisen tekijän aiheuttama sidekalvon tulehdus. Epäilen, että syynä voisi olla hallin pohjan pöly, joka niin helposti pääsee noin matalalla oleviin silmiin. Toivottavsti lääkistys auttaa.
Vauvamusta käyttäytyi oikein hienosti. Ensin hurmasi vastaanottotiskillä avustajat, eläinlääkärinpöydälläkin käyttäytyi tosi rauhallisesti ja antoi hienosti käsitellä itseään. Vaikka onkin vilkas, niin käyttäytyy monissa asioissa paljon rauhallisemmin kuin Jippo. Eli ei nähtävästi ole samanlainen ADHD-tapaus.

Maanantaina Jippo kävi fysioterapiassa Annakaisan luona Kärkölässä. Nyt ei enää löytynyt selästä mitään aristavia kohtia, jeeeee...
Käsittelyn takia Jippo jäi kotiin ja Utsi lähti tuuraamaan harkkoihin. Utsi aloitti keinulla kuten muutkin. Kyllä menikin hienosti. Muiden ottaessa keppejä, me harjoittelimme sylkkäreitä, joita sitten oli ryhmälläkin radalla. Muiden tutustuessa rataan, me otimme putkea, Utsi on vain niin hirveän perso ruualle ja armoton säheltäjä, joten piti aina ensin hieman rauhoittaa ottamalla käsiin ennen lähetystä. Lopuksi Utsi harjoitteli vielä irtaantumista siivekkeiden välistä. Meni oikein yhden hyppyvälin eli ohitti kahdet siivekkeet. Kyllä se vauvamusta on taitava.

Joonan harkojen aikana käytiin Utsin kanssa hallilla viemässä papereita. Samalla hieman häiriköimme Arton ryhmän treenejä ottamalla siinä sivussa muutaman kerran keinua. Kyllä se on reipas pikkumusta.
Utsi oli mukana hakemassa Joonaa Suurhallilta. Reippana poikana taapersi parkkipaikalta ovelle. Siitä kannoin yläkertaan ja siellä taasen porskutti menemään reippaasti käytävää pitkin. Oli oma reipas itsensä myöskin vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten ihailtavana. Laaksosten mielestä Utsi oli kasvanut kovasti kahdessa viikossa, itse sitä ei huomaa.

Vihdoin ja viimein aloitettu Utsin ehdollistaminen naksuun. Se vain on niin ahne, että tuskin kuuli mitään naksauksia, kun piti vain tohottaa makupalojen perässä.

Jipon harkat Pennalassa. Krisse oli tuuraamassa Maikkua.
Harjoiteltiin Hyvinkään kisojen maxi1-ratojen alkua ja kepeille menoa.
Ensimmäinen versio (kolme hyppyä ja kepit) otettiin Jipon kanssa ensin oikealta puolelta ja leikaten takaa koiran lähdettyä hakemaan kepit. Meni jo toisella kerralla hyvin. Seuraavassa otettiin sama kutsuhyppyinä vasemmalta ja koira haki kepit kiertäen. Meni jo ekalla hyvin, mutta saatiin vielä parannettua toisella kerralla. Kolmanneksi oikealta puolelta hypyt, mutta takaaleikkaus jo keppejä edeltävällä hypyllä. Onnistui heti ekalla, mutta toinen kerta toi varmuutta lisää.
Toinen versio oli alun hyppyneliö ja siitä kepeille. Ekalla kerralla otettiin perinteisesti paikalla pyörähtämällä kulma ja se oli jälleen minulla tosi vaikeaa. Jaakotuskin onnistui siinä kulmassa, mutta oli hidas. Parhaan tuloksen saimme, kun valssasin kolmannen hypyn jälkeen ja otin kepit takaa leikaten. Muissa versioissa haki kyllä kepit hyvin, mutta ohjaajan työskentely oli kulmassa surkeaa. Sitten treenattiin vekillä ja ilman sitä paikalla pyörähdystä ja saatiin sekin onnistumaan, mutta ei niin hyvin kuin valssaamalla. Millähän sitä oppisi itse sen paikalla pyörimisen?????

Joonan harkkojen aikana käytiin pikkumustien kanssa Pennalan hallilla.
Jipolla keppitreeni sekä irtaantumista. Utsilla keinua ja kujakeppejä kuten edelliselläkin kerralla. Lisäksi otettiin putki.

Utsi kävi Pennalan hallissa treenaamassa. Otettiin keinua ja kujakeppejä.
Keinu alkoi sujua heti hyvin, kun ohjaaja tajusi laittaa riittävän suuret makupalat, että ahne vauvamusta ne löysi suuren tuoksumäärän seasta.
Lyhyet kujakepit aloitettiin ensin palkalla välissä ja pian päästiinkin koko matka jo juosten.
Hienoa vauvamusta.