Arto oli jälleen viritellyt meille loistavan harjoituksen. Edelleen teemana irtoaminen.
Utsilla tai ehkä minulla yhä vaikeuksia noilla pitkillä esteväleillä, mutta kyllä nekin pikkuhiljaa alkavat siitä luonnistua.
Kummassakin pätkässä oli sivuirtoamista siten, että väliin jäi este. Alkupätkä meni hyvin, jos vain napa näytti oikeaan suuntaan. Jälkimmäinen onnistui sen jälkeen, kun Utsi bongasi sieltä itselleen kiintopisteeksi renkaan.
Kyllä tuon vauvamustan harjoittelu on edelleen vähän sellaista haahuilua. Nytkin Tuijan kinkkumakupalat olivat sille vastustamattomia. Mutta kyllä se siitä, toivottavasti.
Jottei jäisi tämä blogi ihan pelkästään treenipäiväkirjaksi, niin tapahtui meillä maanantaina muutakin. Harkkojen aikana Jippo oli kotona syönyt ksylitolikarkkeja sekä ksylitolipurkkaa. Onneksi oli oksentanut itsekseen niitä uloskin. Jotain hyötyä noista pikkumustien klinikalla käymistä pentukursseista. Lapset tajusivat, että kyseessä vaaratilanne ja Joona reippaana oli netistä katsonut ohjeet kuinka toimia, kun äitihän se vain harkkasi ilman puhelinta. Oli nähtävästi ehtinyt hieman imeytyäkin, sillä välillä oli Jippo mennyt vaisummaksi. Koko illan se sitten söi puolen tunnin välein yhden sokeripalan. Oli jo nukkumaan menessä ihan hyvässä kunnossa. Tosin varmuuden vuoksi annoin sille vielä yöllä yhden sokeripalan. Tässä yksi linkki, missä kerrotaan ksylitolimyrkytyksestä .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti