Utsin tervehtyminen osa 3

Olimme keskiviikkona 25.2. jälleen Veikkolassa. Siellä hoitajat lohdutelivat, että heillä on ollut paljon koiranpentuja samasta syystä kuin Utsi. Utsin paino oli vauvavaakalla punnittuna 1,8 kg. Tällä kertaa ohjelmassa oli leukojen kuvaus, suun ja sen ympäristön puhdistus sekä alakulmahampaiden (maito-) poisto. Kulmurit täytyi poistaa, koska muuten alaleuka vääntyi vinoon. Alakulmurit eivät suostuneet pysymään niille tehdyissä koloissa, jotka oli tehty yläleuan kipsiin.
Kitalaki oli parantunut todella hyvin. Röntgenkuvissa ei näkynyt enää minkäänlaista jälkeä halkeamasta. Samoin kitalaen pehmytkudokset olivat parantuneet tosi hyvin, ei minkäänlaista aukkoa missään. Vielä jätettiin raudat ja kipsi suuhun ja siitä johtuen vielä kuonosidekin, josta taas seuraa kauluri. Seuraavan kerran menemme ensi maanantaina poistattamaan raudat ja kipsin.
Kotipihassa Utsi oli jo saanut kuonositeen pois paikaltaan. Onneksi sain sen takaisin. Illalla onnistui saamaan sen vielä uudelleenkin pois. Sitten olikin jo show valmis sen takaisin laitossa, mutta onnistuin kuitenkin. Torstaina sai sen jälleen pois matkalla töistä kotiin. Siinä aloin miettimään miksi se ei pysy, sillä pysyiväthän edelliset ihan hyvin. Lopulta löysin syyn. Tämän kertaisesta kuonositeestä puuttui sivukappaleet kokonaan. Kiinnityskappale kulki vain ylhäältä kuonon päältä pään yli niskaan. Illalla sitten virittelimme kotona sivukappaleet ja nyt pysyy paikallaan.
Jippokin pääsi maanantaina käymään harkoissa. Niistä ei ole paljoa kerrottavaa. Koira kyllä oli hyvin hanskassa, jota en olisi uskonut parin viikon tauon jälkeen. Onnistui vielä iskemään selkänsä renkaan yläreunaan, eli ei mennyt sukkana vaan hyppäsi.
Itselleni onnistuin saaman yskän pahenemaan harkoissa juoksemalla. Ei saisi kuulema rasittua eikä hengästyä oli lääkärin kommentti, kun hain yskänlääkereseptin.

Utsin tervehtyminen osa 2

Tiistaista alkaen Utsi oli minulla mukana töissä loppuviikon. Ruoka maistui hyvin. Ulkoilua häiritsi suunnattomasti kauluri. Heti pissaamisen jälkeen pitää pönttö työntää lumihankeen, jolloin saa myöskin kuonon ylettymään lumeen. Samoin sillä kaulurilla on hyvä kauhoa lunta mukaansa. Parhaimmillaan vauvamusta on onnistunut tunkemaan pöntön pystyyn lumihankeen ja siinä sitten ollut takajalat kohti taivasta. Näkyä on varmaan vaikea kuvitella, mutta nähtävyys se on. Olisikohan ura sirkuksessa sopiva????
Koko viikon vain toivoimme parasta, sillä muutakaan ei ollut tehtävissä. Torstaina jouduimme hakemaan paikalliselta eläinlääkäriltä peräruiskeen ulostamista varten. Utsi ei ollut koko viikkona kakannut. Ruiskeen anto oli seuraava suuri järkytys vauvamustan egolle, mutta kyllä se auttoi. Onneksi ei ole tarvinut uusia.
Maanantaina 16.2. oli seuraava aika Anidentissa. Lähdimme illalla ajamaan kohti Veikkolaa. Aikamme oli 19.30, mutta Utsi pääsi rauhoituksen jälkeen tutkittavaksi vasta 20.30. Suu ei ollut parantunut ihan toiveiden mukaisesti. Kitalaki oli kyllä siisti (antibiootit olivat auttaneet hyvin), mutta vielä oli hieman luuta näkyvissä. Röntgenkuvissa näkyi, että ylhäällä oleva luu oli vielä poikki ja palat vinossa (kuten huomasi jo vinosta kuonosta). Kuvissa ei enää kuitenkaan erottunut halkeama lainkaan. Varsinaisista hampaista ei sitten tiedä kuinka tulevat ja tulevatko lainkaan, mutta sen näkee sitten. Eläinlääkäri ei ollut varma onko kitalaessa reikä nenäonteloon vai ei. Jos on, niin se korjataan sitten myöhemmin, kun on omaa limakalvoa, millä korvata. Sitten vain uusi kuonoside ja pönttöpäähän. Seuraava käynti on 25.3., jolloin tarkastuksen yhteydessä poistetaan alakulmahampaat estämästä leuan suoristumista.
Muuten viikko meni sairastellessa. Itse olin alkuviikon kotona yskän takia ja Arto sitten flunssan takia loppuviikon, joten Utsi vietti koko viikon kotielämää.
Jippo käy kierroksilla, kun Utsi saa niin paljon huomiota eikä se ole itse päässyt harkkoihin ollenkaan. Maanantait on mennyt Veikkolassa ja muuna aikana en ole jaksanut lähteä hallille ajamaan yskän takia. Yskä jatkuu edelleen, mutta lievempänä. Tänään olisi tarkoitus mennä Jipon kanssa harkkoihin.
Utsista tulisi varmaan hyvä työkoira, se makailee työhuonessani kiltisti häkissä, vaikka luukku on auki. Reippaasti se käy ulkoilemassa, mutta sisälle tultua kömpii itse häkkiinsä. On tässä se hyvä puoli, että Utsi on oppinut olemaan häkissä. Se on tosi vaikeaa Jipolle, mutta eipä sitä ole paljoa harjoiteltukaan.

Utsin loukkaantuminen ja tervehtyminen osa1

Perjantai-iltana 6.2. Utsi jälleen ärsytti Punttia seuraamalla jatkuvasti perässä eikä reagoinut millään tavoin Puntin murinaan. Sanni otti Utsin syliin, ettei sattuisi mitään pahempaa, mutta jossain siinä tilanteessa Puntti on onnistunut tönäisemään Utsia. Utsi putosi Sannin käsistä lattialle ja Sannilla kädet veressä. Utsi juosten pukuhuoneen sohvan alle. Sieltä vaivoin sain sen kaivettua esiin. Jostain kuonosta tuli verta ja sitä sitten tutkimaan. Tutkimuksen tuloksena luulin, että Puntin hammas oli mennyt yläleuasta läpi. Kuvittelin nähneeni reiän sekä kuonon päällä että kitalaessa. Soitto eläinlääkäripäivystykseen. Tuloksena pyyntö ottaa yhteyttä lauantaiaamuna pieneläinpäivystykseen.
Lauantaiaamuna sain Mervin (meidän luottoeläinlääkäri) kiinni ja ensimmäinen kommentti oli, että antibiootteja ja äkkiä. Puolen päivän aikaan tapasin Mervin klinikalla. Utsia päästiin tutkimaan rauhoituksen jälkeen. Koirassa ei ollut minkäänlaista hampaanjälkeä, mutta koko kitalaki oli poikki kulmahampaiden takaa. Etuosa yläleuasta nousi ylös kuin autolautan keulaportti. Kitalaki oli muuten tosi siisti ja murtumakohtakin hyvin kapea. Mitään ei ollut tehtävissä noin pienelle koiralle paikallisella eläinlääkärillä. Sitten alkoi soittelu YESiin. Siellä oli vain tiedote päällä ja jäimme odottelemaan vastausta. Utsille antibioottipiikki ja toinen mukaan kotiin sunnuntaiksi. Ruoaksi Hillsin A/D:ta. Onneksi Utsi söi koko ajan hyvin (huomaa, että on schipperke). Lauantain aikana Mervi ei saanut ketään kiinni eläinsairaalasta.
Sunnuntaina ennen Joonan harkkoihin lähtöä yritimme laittaa antibiootin. Joona ei saanut rimpuilevaa Utsia pysymään yhtään paikallaan, joten piikin pistettyäni tunsin märkää kädelläni ja sen jälkeen totesin turkinkin olevan kostea. Toteamuksena, että mitään ei ollut mennyt ihon alle. Jälleen soittamaan Merville ja hakemaan uutta antibioottia. Mervi oli saanut yhteyden YESiin ja sieltä oli sanottu, että menee pitkälle maanantaihin, ennekuin joku eläinlääkäri saadaan päättämään voidaanko Utsille tehdä mitään. Mervi kehoitti soittamaan heti maanantaiaamuna eläinlääkäriasema Anidentiin, jos sieltä saisi pikaisemmin avun. Samalla, kun oli Mervillä hakemassa antibiootteja soitti eläinlääkäri Niina Luotonen Anidentista. YESistä olivat ottaneet heihin yhteyttä. He olivat eläinlääkäripäivillä, mutta heiltä luvattiin ilmoittaa heti maanantaiaamuna aika Utsin tutkimuksiin ja operointiin. Loppu päivä meni Utsin hyvin syödessä ja antibiootitkin menivät hyvin ruoan seassa alas.
Maanantaiaamuna 7.30 tuli soitto Anidentistä ja Utsille aika klo 13. Siinä sitten lähdimme yhdentoista aikoihin ajamaan kohti Veikkolaa. Utsi pääsikin pian sisään eläinlääkäri Helena Kuntsi-Vaattovaaran tutkittavaksi. Utsin rauhoitamisen jälkeen he pääsivät kuvaamaan ja tutkimaan suun. Murtuma kohdan aukko oli levinnyt suuremmaksi ja osa kitalaen solukosta oli kuoleentunut. Koska kyseessä pentukoira, niin paranemisen mahdollisuudet olisivat hyvät, joten koira leikkauspöydälle. Lähdimme eläinlääkäriasemalta 13.30 syömään ja he lupasivat soitta, kun koiran voisi tulla hakemaan pois. Puoli viiden aikaan tuli soitto ja palasimme hakemaan Utsia. Tilanne olikin ollut pahempi kuin oli oletettu. Kuollutta solukkoa olikin enemmän, joten aukon peittämiseen tarvittiin muutakin kuin Utsin omaa limakalvoa. Samoin hampaita ei saatu muuten ankkuroitua, joten kaikki yläleuan hampaat ovat kiedottu toisiinsa rautalangalla ja päällä on muovikipsi. Lisäksi kuonon ympärillä on kuonoside, joka on jouduttu kiinnittämään myöskin etujalkojen taakse, että pysyisi Utsilla paiklallaan. Utsi tosin sai sen jo irti ennen eläinlääkäriasemalta poislähtöä. Siitä seurauksena kauluri kaulaan. Sekös sitten on Utsin mielestä elämän kurjin asia. Illalla olimme jo kahdeksan aikaan kotona.

Tänään oli Utsin ensimmäinen rokotuskäynti. Hienosti tallusteli melkein Lahden keskustassa ilman isoja koiria. Eläinlääkärillä ei edes huomannut rokottamista ja antoi rauhassa käsitellä ja tutkia itseään. Reippaasti jaksoi vielä kävellä autolle, joka oli korttelin toisella puolella.
Vahinko, että pentukurssi ei alkanut vielä vaan vasta viikon päästä. Mutta onhan Utsi silloin jo 'isompi' muiden pentujen joukkoon.
Tulihan koko perheelle vapaailta, kun Joonankin treenit oli peruttu. Käytiin koko perheen (kaikki koirat mukana) pihalla kävelyllä. Olipa jälleen paljon pienten jalkojen jälkiä. Jippo niitä sieltä pongaili ja yritti kaivautua lumen alle etsimään niiden aiheuttajaa. Utsi yritti juosta suuren idolinsa Puntin perässä pitkin takapihan lumihankia. Tässä pätkä aiemmasta takapiha-kunnonkohennuksesta.

Maanantaina vuorossa Jipon ohjatut agilitytreenit.
Tällä kertaa 14 estettä käsittävä rata. Ensin kerrattiin/ vahvistettiin kepit ja puomi. Sitten vain radalle. Rata oli mukaeltu jostain radasta meidän halliin mahtuvaksi. Ensin oli kaksi hyppyä ja kepit. Kepeiltä oikealle pituus, siitä epäsuorana kolmen hyppyn jono ja puomi 180 astetta hyppysuoran aloituksesta. Puomilta 180 astetta putkeen. Kaksi hyppyä 90 asteen kulmassa toisiinsa, joista jälkimmäinen oli se radan aloitus hyppy. Aloituksen toisen hypyn vierellä oli putki, joka piti suorittaa seuraavaksi umpikulmassa. Putken jälkeen hyppy, joka oli putken suuaukon suuntainen, mutta puoli metriä suuaukosta taaksepäin. Lopuksi vielä kaksi hyppyä.
Jippo istui hienosti paikallaan, kun siirryin toisen hypyn siivekkeen kohdalle. Siitä lähtö ja kepitkin onnistuivat vain yhdellä välin ohituksella. Pituus OK, samoin seuraava hyppy. Sitä seuravalla hypyllä ei onnistunutkaan takaaleikkaus, vaikka niin oletinkin. Siitä korjaus ja palkkasin koiran seiska hypyn jälkeen. Loppu pätkän aloitimme puomista. Meni OK, mutta ei täysin pysähtynyt vaan teki 'juoksukontaktin'. Putki ja hypyt OK, ekalle hypylle käsky myöhässä. Jälkimmäisen hypyn jälkeen koira haltuun ja putkeen. Haki hyvin umpikulman, olisin kuulemma voinut jo aiemmin vapauttaa koiran putkeen. Putken ulostulolla olin myöhässä, joten suunnittelemani valssi vaihtui lennossa sylkkäriksi ja se toimikin hyvin. Loppu hypyt OK.
Toinen kierros perään ja siinä sitten yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tsempata kunnolla. Alku meni hyvin (jopa paikalla olokin). Kepeistä suoriuduttiin hyvin, Nyt otin hyppyjen takaaleikkauksen yhtä hyppyä myöhemmin, jonka takia jäin koirasta jälkeen ja jouduin ottamaan puomin toiselta puolelta. Palkkasin koiran puomin jälkeen. Nyt uskalsin koiran lähettää jälkimmäiseen putkeen ajoissa ja itsekin ehdin toiseen päähän hyvissä ajoin, mutta otin silti sylkkärillä, joka toimi hyvin. Saatiin onnistunut suoritus aikaan. Siihen olisikin pitänyt lopettaa. Mutta ..... lopussa jäi aikaa ja otimme vielä kerran ja siihenhän minulla ei enää paukut kunnolla riittäneet. Meni 'vähän sinne päin' -touhuksi. Ärsyttävää, kun ei malta lopettaa ajoissa. Ihan loppuun ehdimme ottaa vielä jyrkempää umpikulmaa putkeen ja Jippo pelitti ne tosi hyvin.

Vauvamusta ensimmäistä kertaa hihnassa kävelyllä.
Joonan harjoitusten aikana auto Pikku-Veskulle kesäteatterin parkkipaikalle ja siitä kaikkien koirien kanssa kävelemään. Jalkakäytävä osuuden Utsi oli vielä sylissä, mutta heti kun päästiin Lanupuistoon vievälle tielle, niin Utsi maahan. Siitä se lähti suoraan taapertamaan isojen poikien perässä eikä huomioinut mitenkään, että oli ilmestynyt sellainen outo 'naru' niihin inhottaviin valjaisiin. Siis valjaita olemme jo muutaman kerran sisällä harjoitelleet.
Tieltä lähdimme ensimmäistä polkua pitkin kiipeämään ylös mäen päälle. Siinä kannoin pienen matkan vauvamustaa, kun isoilla oli vielä kova vauhti päällä ja Utsi joutui laukalla menemään. Takaisin ylhäällä olevalta kentältä tultiinkin sitten tietä myöten ja Utsi reippaana poikana tallusteli muiden mukana, kun olin rauhoittanut isompien vauhtia.
Hienosti vauvamusta selvisi puolen tunnin lenkistä Lahti-Cityn puistossa. Sen jälkeen käytiin vielä mummolla kyläilemässä.

Jipon vuoro käydä ihan yksikseen harjoittelemassa hallilla. Kova oli into, kun pääsi yksin matkaan.
Ensimmäisenä treenattiin pussia. Into ja sitä myötä vauhti on kova siisäänmenossa. Nyt raotettiin ensin pussia hieman enemmän, että saatiin innostettua riittävästi ja palkka oli heti. Avustajan palkalla muutamat läpijuoksut molemmin puolin aina aukkoa pienentäen. Lopulta vielä pienellä aukolla pelkällä ohjaajan palkkaamisella riittävän suorasti edessä. Täytyy muistaa kiinnittää huomio siihen, että juoken näin alkajaisiksi täysin suoraa pussin viertä pitkin, niin Jipollekin helpottuu läpijuoksu, kun saa tehdä sen suoraan.
Seuraavana vuorossa puomin alastulokontakti. Ensimmäinen yritys jälleen hirvittävää sähellystä. Jippo ei selvästi tiedä täsmällisesti mitä siinä pitäisi tehdä. Sitten avustaja nosti koiran alastulolle ja ohjaaja valmiina hieman puomin edessä. Pinta-käskyllä Jippo hienosti pysähtyi etujalat maassa. Siitä heti kutsu ja palkka. Ei ehtinyt aloittaa edestakaista sähellystä. Saatiin hienoja toistoja tällä menetelmällä ja koira pelitti loistavasti. Täytyy vaan jatkaa näin ja pikkuhiljaa pidentää pysähtymisaikaa.
Sitten vaihteeksi otettiin tavallisia keppejä. Sehän jo menee niitä ihmeen hyvin siihen nähden, ettei ole niitä otettu moneen kuukauteen. Ongelmana ohjaajan liian pystyasento koiran tasoon nähden. Jippo joutuu menemään pää ylös nostettuna, koska ei muuten näe ohjaajan kättä. Heti kun saatiin ohjaaja kumartumaan alemmaksi, niin alkoi koirankin liike olemaan eteenpäin eikä ylöspäin hyppivä.
Lopuksi hyppyringissä, mukana myös putki, eteenlähetystä. On se niin vaikea sanoa käskyjä ajoissa. Sain lopulta muutaman hyväksyttävänkin suorituksen aikaan, ei ne vielä mitään nappisuorituksia olleet, mutta hyvä alku jo .....