Viiden viikon totaalitauko ...

... on päättynyt.

Maanataina uuden harkkakauden avasi Jippo. Alkuun otettiin kepit, jotka Jipolta sujuikin hyvin. Siis vain pari innokasta ohijuoksua ;).
Ratapätkällä harjoiteltiin irtoamista loppusuoralla/ eteenlähettämistä. Ensin otettiin kolmen ja neljän hypyn takaa palkalle. Ja hienostihan se Jippo kohti palkkaa kulkee :). Sitten putken kautta neljän hypyn loppusuora ja lopulta kaksi hyppyä, putki ja loppusuora. Ohjaajalla ei vain pokka pitänyt, kun katseli pikkumustan tuloa ulos putkesta. Oli sellainen musta turbopötkylä, joka syöksyi ulos putkesta kohti hyppyjä ja palkkaa. En tiedä olisiko siinä moodissa edes muistanut hypätä, jos rimat olisi ollut normi korkeudessa. Nyt noilla pumppereilla meni syöksyen eteenpäin :).
Loppuun vielä puomia. Saatiin kyllä onnistuneita otoksia, mutta siihen oli syynä palkka lopussa. Täytyy varmaan aloittaa jälleen pesuhuonetreeni Jipon kanssa, että malttaa pysyäkin siellä alastulolla lupaan asti.

Utsin tauko päättyi sitten keskiviikkona. Kati oli meille mukavan radan tehnyt (11 mentiin toiselta puolen).

Alkuun ennakoiva valssi, siitä valssi nelosen ja vitosen väliin. Ja heti vauhdilla kohti kutosta. Hienosti Utsi kiersi ja lähti mukaan. Kutoselta ohjaajan täytyi lähteä heti kohti rengasta tai muuten oli auttamatta myöhässä muurin jälkeisessä takaakierrossa (11). Kepeiltä valssilla/ takaaleikkauksella, kumpikin toimi Utsilla. Jos takaaleikkaus, niin kierrätys hypyn 14 keppien puoleisen siivekkeen ympäri. Valsilla tehtiin uusi valssi ja vielä kolmaskin perään eli kierrätettiin ulkokautta. Hienosti haki putken 17, kun vain ohjaaja oli tehnyt sokkarin putken jälkeen. Puomille meno hyvä, mutta pieni musta ei meinannut millään löytää putken 20 suuta tai edes huomannut koko putkea. Kun kerran löydettiin puomi, niin sitten meni sujuvasti poispäin käännöksellä. Ohjaajalla taas nopea lähtö kohti keppejä, että oikea väli löytyi.

Hienosti Uppinen kulki, ei ollut sikailuista tietoakaan. Kepit haki joka kerta oikein, vain yhden kerran tuli pois ennen viimeistä väliä ja sekin meni ohjaajan piikkiin, joka otti sivuetäisyyttä liian jyrkästi. Hyvin kesti, kun alusta asti piti etäisyyden. Ainakin keppien suorittaminen oli hyvin sisäistetty tauon aikana :).

Kuinka vähän ...

... koiria minulla loppujen lopuksi onkaan ollut näiden vuosien aikana.

Ensimmäinen oma koirani oli Jedi (bcu, joita ei vielä siihen aikaan virallisesti rekisteröity) 18.6.1975 - 10.9.1990. Siinä koirassa oli haastetta nuorelle tytölle, mutta joka paikassa se oli minulla silti mukana.

Koska halusin harrastaa tokoa ja pk-puolta, saapui taloon Kessu (bvu) 15.3.1982 - 22.12.1995. Siinä oli ihanteellinen kotikoira ja menestyi se myöskin näyttelyissä sekä kilpailupuolella. Kessu myöskin aloitti agilityn treenaamisen ja kävimme yhdessä Suurhallin näyttelyssäkin pitämässä näytöksen agilitysta, olisikohan ollut vuosi 1986???

Loppu kesästä 1991 joutui kaverini luopumaan Kessun tyttärestä, joka oli puoliksi äitini koira. Näin Minni (bvn) 24.12.1987 - 23.11.1995 tuli taloon. Minni oli koulutettu ja sillä oli kisattukin jo niin tokossa kuin pk-puolella. Sen oli mahtava jälkikoira. Kisoissa jälki aina melkein täydet pisteet, mutta se tottis :-/. Minni oli myös selkeä miesten koira ja Arton se omi nopeasti omakseen.

Loppu vuodesta 1991 aloin haaveilemaan uudesta kisakoirasta itselleni ja rotu oli vaihtumassa. Kesällä 1992 muutimme maaseudulle ja syksyllä meille muutti Iimu (bru) 28.7.1992 - 21.9.2005. Iimu aloitti treenaamalla hakua, mutta senkin kanssa päädyttiin lopulta jäljelle. Jäätyään 'eläkkeelle' pk-puolelta Iimu aloitti agilityuransa. Ensimmäiset agilitykisat vuonna 1999 ja viimeiset vuonna 2002.

Vuonna 1999 tartuin tilaisuuteen hankkia briardi Tsekeistä. Näin muutti meille Puntti (bru) 4.3.1999 - 7.1.2012. Punttikin aloitteli jäljestämisen alkeita ja BHkin tuli suoritettua, mutta agility oli se meidän juttu. Emäntä oli tympiintynyt tokoon, joten Tuija ystävällisesti treenaili muutaman kerran vuodessa Puntin kanssa tottelevaisuutta. Hienosti heillä menikin. Pääsivät VOI-luokkaan asti, mutta sitten olisi pitänyt oikein kunnolla ryhtyä treenaamaan eikä se tuollaisella kaukosuhteella ollut mahdollista. Puntista olisi ollut vaikka mihin, jos vaan emännän aika olisi kaikkeen riittänyt.

Vuoden 2005 lopulla alkoi meidän Saana-Riikka (silloin 8-v) haluta lenkkeilyttää koiraa. En voinut hänelle Punttia antaa yksin ulkoilutettavaksi, joten tuli aika alkaa etsiä lapselle koiraa, joka samalla sopisi äidillekin agilityyn plus kestäisi lapset ja Puntin. Niinpä meille muutti kesällä 2006 Jippo (schippekeu) 10.5.2006 - . Jippo on omanlaisensa persoona. Valtavan ihastuttava, mutta samalla hyvin rasittava. Jipollakin aloitettiin agility, mutta vielä ollaan vaiheessa.

Koska Jippo on niin hauska halusi Joonakin oman ilahduttajan elämäänsä. Ja mitä siihen voi äiti enää sanoa, kun kouluterveydenhoitajan mielestä alkavalle murkulle (silloin 12-v) oma koira on parasta, jos vain mahdollista. Niinpä vuoden 2008 lopussa muutti taloon Utsi (schipperkeu) 11.11.2008 -  . Uppinen on luonteeltaan aivan erilainen kuin Jippo, oikea pieni söpöliini, joka söpöilemällä pyörittää kaikkia. Agility aloitettiin heti, mutta taukoa tulikin sitten väliin sairasloman muodossa vähän pidempään. Utsi on aivan mahtava tykki agilityssa, kunhan vain ohjaaja saisi sille oikeanlaisen kisamoodin luotua.

Vuodesta 1975 lähtien vain viisi edesmennyttä ja nuo kaksi kotona touhuavaa pikkumustaa. Pitkän iän ovat kaikki meillä viihtyneet, toivottavasti samoin käy jatkossakin.
 

Iso Vaalee

muutti vihreämmille agilitykentille 7.1.2012.
Puntti oli vielä fyysisesti loistavassa kunnossa (ikää vähän vajaa 13 v.), mutta valitettavasti kognitivinen dysfunktio vei suuresta miehestä voiton.
Eläinlääkärin mukaan Puntilla oli koirien alzheimer ja saimme siihen lääkehoidonkin. Alkuun kaikki näyttikin lupaavalta, mutta vuoden vaihteen jälkeen tuli pari tosi isoa ja pahaa 'kohtausta'. Niissä jo huomasi koiran itsensäkin kärsivän asiasta. Näin ollen päätös oli helppo tehdä, mutta kyllä ikävä on silti suuri.

Kuvia Isosta Vaaleesta lempi harrastuksissaan.

Loppuvuoden 2011 treenailut

Kyllä me kovasti kävimme ryhmätreeneissä loppuvuodenkin molempien pikkumustien kanssa. Kummallakin treenit sujuivat ihan hyvin.
Utsillakin alkoi kepit sujumaan loppuun asti joka kerran, kun otin Anjan vinkit käyttöön.
Nyt ollaan sitten oltu neljä viikkoa totaali tauolla agilityn suhteen. Kertaakaan emme ole käyneet omatoimisesti treenaamassa. Ryhmätreenit alkavat vasta viikolla 4, saas nähdä olemmeko sinne asti tauolla ;).

Lehtiön Anjan koulutus

Oltiin Uppisen kanssa 4.12.2011 Orimattilassa Hurttahallilla Lehtiön Anjan koulutuksessa.

Koulutus oli hyvä vai pitäisikö näin vaalien alla sanoa, että Anja on aina varma valinta :)
Tällä kertaa Uppikaan ei sikaillut. Tai ehkä ihan vähän yhdessä kohtaa. Suurimmat ongelmat olivat ohjaajan pääkoppa, joka ei millään meinannut enää illan suussa muistaa kuinka ne kuviot pitikään tehdä.
Rata ei ollut ihan piirroksen mukainen, koska paikalta ei löytynyt kuin kaksi putkea, eli putki 13 oli pöytä, 17 oli pussi ja lopussa oli 21 = 28 ja 18 takaa = 29 tai jotain sinne päin ;).

Tässä muutama videopätkä Utsin suorituksista.
Lähtö sujui Utsilta hyvin, mutta alkuun ei ohjaaja osannut kääntyä oikeaan suuntaan kakkosesteeltä.
Pöytää ei olla juurikaan harjoiteltu saatikka sille tulemista vauhdilla.
 

Videopätkät

lisätty 23.11.2011 päivitykseen Utsin 15.11. harkkojen osalta.