Korvaavat ryhmätrenit

Tänään oli vuorossa ekat korvaavat treenit pakkasten takia perutuille. Ja koko ryhmä oli innokkaana paikalla :-).
Ekalla pätkällä täytyi kolmosen jälkeen koira 'vetääkäteen' eli ei saanut valssata tai muuta.

Utsi oli jälleen vauhdikkaalla tuulella. Se ehti ennen lähtöpaikalle menoa käydä itsekseen puoli rataa läpi ;-).
Siitä seurauksena se oli jo putken väärässä päässä, kun minä vasta suunnittelin käteenvetoa. Pari haltuunottoa pienemmällä vauhdilla ja alkoihan se käteenvetokin onnistua. Sitten seuraavaksi ohjaaja jälleen töppäsi. Yritin huiskasta koiran putkeen haltuunottokädellä :-/. Täysi tumpelo... arg ....  No siihen kohtaan käden vaihto ja homma alkoi toimia.
Vitosella otin alkuun sylkkäri-valssi yhdistelmällä, mutta en kerennyt riittävän ajoissa vaihtamaan puolta ennen pituutta saadakseni Uppisen paremmin kepeille. Sitten kokeilin toista vaihtoehtoa; koira vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri ja siitä lähetys pimeään putkeen itse juosten putken ulkokaarta. Tällä tavoin ehdin hyvin valssaamaan hypyn seitsemän taakse ja siten Utsin  oikaistua paremmin kepeille.

Tokassa pätkässä oli välistäveto vitoselta.

Muista poiketen minä aloitin sijoittumalla tokan hypyn vasemmalle puolelle ja hienosti Uppinen siitä putkeen sujahti. Utsi toimi upeasti välistävedossa. Sain kerrankin toimimaan ennakoivan valssin vitoselle ja siitä vain rohkeasti koiran edellä, että ehti työntämään sen seiskalle. Pussi toimi Utsilla loistavasti. Toimisipa kisoissakin.

Olipa jälleen pätevä pikkumusta ja ohjaajakin aina välillä. Hyvin oli douppaukset onnistuneet kohilleen. Treenien aikana ei särkenyt hammasta lainkaan eikä vielä lenkilläkään. Vasta kotona ruokailun jälkeen alkoi jomotus.

Omatoimi treeneihin täytyy ottaa noita keppijuttuja. Tänään Utsi hienosti haki ekaan väliin, mutta jollei ohjaajaa ollut lähistöllä ei osannut itsenäisesti jatkaa matkaa. No se korjautuu treenaamalla :-)
  

Kivun kautta voittoon ... ja takaisin kipuun

Tänään pääsimme vihdoin Helenan koulutukseen. Alkuperäisenä päivänä oli pakkasta niin paljon, että jouduimme homman siirtämään. Tänään olikin siihen aivan loistava päivä, ainakin muilla.
Minulla eilen illalla alkoi hammassärky, jonka sain kohdistettua yhteen hampaaseen. Särkylääkkeet ei oikein auttaneet ja jos hampaaseen osui kielikin, niin kipu vain lisääntyi. Yön sain nukuttua joten kuten kahden Ibumaxin voimin. Aamulla oli tilanne vielä pahempi. Onneksi onnistuin löytämään yhden yksityisen lääkäriaseman, joka päivystää lauantaisin aamupäivän. Soitto sinne ja aika klo 10.  Tietysti samaan aikaan olisi alkanut Helenan koulutus, mutta tällä kertaa hammaslääkäri vei voiton. Otin kumminkin Utsin mukaan, että menen sieltä suoraan Pennalaan. Hampaaseen saatiin väliaikainen lääkepaikka ja kymmentä vaille yksitoista pääsin lähtemään kohti parempaa elämää.

Pennalassa muut olikin tehneet loistavaa jälkeä ekassa harjoituksessa.

Me aloitetiin sitten toisesta pätkästä (b). Ensin esteet 1-9 + 10b-14b.
Ekalla kerralla pääsimme nollalla läpi, mutta uusinnassa aloin itse varmistelemaan asioita ja alun seitsemällä esteellä tuli erilaisia virheitä. Hienosti Utsi joka kerta tykitti putkesta putkeen, vaikka itse olin toisessa päässä :-). Ihanaa, kun se jälleen irtoaa, mutta on kumminkin hanskassa.

Meidän toka osuus oli sitten 13b - 23b(joka oli piirroksesta poiketen 7). Hienosti onnistui heti eka kerta siitäkin, vaikka ohjaaja yritti ryssiä useampaankin otteeseen. Uusinnoissa suurin ongelma oli saada ohjaajan vauti oikeaksi kolmelle viimeiselle esteelle.

Loppuun vielä koko rata. Hienosti meni kolmelle viimeiselle esteelle saakka. Tämä ohjaaja ei vain osaa rytmittää liikkumistaan :-/.
Utsi oli loistavassa vireessä ja teki todella upeita suorituksia :-)

Onneksi koulutuksen aikana vielä puudutus vaikutti, sillä jo kotiin tullessa alkoi hammasta jälleen särkeä. Johtunee nyt käsittelystä, toivottavasti ....

Pakkasesta piittaamatta skumpan voimalla

Eilen oli sitten ryhmätreenit, vaikka mittari näyttikin jo aloittaessa -15. Koska peruutuksia on tullut pakkasen takia jo kolme kertaa, niin kaikki olivat paikalla. Lisänä oli Miloun voitto skumpat, kuumaa kaakaota ja mehua sekä mutakakkua :-).
 Lämppälenkki oli meidän osalta ohjaajan lämmittelyä. Jouduin kantamaan Utsin melkein koko matkan, kun se sai epilepsiakohtauksen. Onneksi ne on Uppisella aika pieniä ja menevät ohi muutamassa minuutissa eikä jää mitään jälkijuttuja. Otettiin sitten ennen vuoroa hihnassa lämmittelyä.

Treenit koostui kahdesta pienestä tekniikka pätkästä, joille koutsi oli 'määrännyt' ohjaustavat.
Ekaksi oli välistä veto, niisto ja persjättö

Ekalla kerralla olin huolimaton niiston kanssa ja kuulemma oikea käsi heilui omaa elämäänsä, joten Utsi tulikin putkesta väärälle puolelle hyppyä. Heti, kun keskityin niistoon homma toimi hyvin. Persjättökin (6-> 7)onnistui, kunhan maltoin jatkaa matkaa ja luottaa siihen, että pikkumusta tulee ohjaavan käden mukana. Vaikeaa se oli mulle, kun en sitä koiraa siinä pysty paikallistamaan.

Tokassa pätkässä olivat vuorossa pakkovalssi ja päällejuoksu.

Kakkosen pakkovalssi toimi Uppisella hyvin. Hienosti myöskin kolmoselta putkeen tosi tiukasti siivekkeen vierestä. Päällejuoksu toimi vitosella hyvin, mutta jostain syystä en saanut Uppista kutosella takaakiertoon. Oikein huolellisesti ohjaten ja välittämättä siitä, että olen myöhässä takaisin vedon aikana, saimme senkin onnistumaan.

Huomasi, että olimme näitä harjoitelleet omatoimitreeneissämme. Hienosti Utsi hanskasi kaikki tällä kertaa mukana olleet tekniikat tuollaisella pienellä radallakin.
Upeasti pikkumusta jaksoi alun kohtauksesta huolimatta.
  

Pakkasta, pakkasta, pakkasta ....

Koirarintamalla ollut ankeaa näiden pakkaskelien takia. Eiliset ryhmätreenit peruttu sekä tämän päiväinen Helenan koulutus :-/ .
Kotona pitäisi pikkumustien kanssa tehdä jonkinlaista tottista, mutta ei vain innosta. Kontaktien asentoakin voisi treenata samoin kuin leikkimistä. Mistä saan innon tuohon?????

Itse olen jatkanut tammikuun alkupuolelta alkanutta karppausta ja olen käynyt viikoittain marraskuun puolivälistä lähtien kiinalaisessa akupunktiossa.
Physiopilateksessakin on jälleen käyty parin kuukauden tauon jälkeen. Reidet huutaa hallelujaata, kun opin vihdoin tekemään hartiasillan ja vastaavat oikein.

Viime lauantaina oltin Utsin kanssa tukijoukkoina, kun Tuija ja Milou olivat ekoissa kisoissaan Hyvinkäällä. Ja kisathan sujui loistavasti (tulokset). Kyllä kelpaa näiden kanssa harjoitella.
Täältä löytyy videoita kisasta.
Utsin kanssa käytettiin aika uuteen paikkaan tutustumisessa ja kontaktin pitämisessä. Hyvin nyt tarjosi katsekontaktia :-), saas nähdä sitten kisoissa ....
Lopussa otettiin vielä kontaktien asentoja sekä keinua.
Kyllä oli mukava kävelyttää Pönttis ja Uppinen. Eivät piitanneet mitään muista koirista ja tallustelivat reippaasti yhdessä eteenpäin. KeTyily oli mukavaa :-)
  

Linjausta

Eilen ryhmätreenien teemana 'linjaus' . Ja se olikin tälle ohjaajalle toooodellla vaikeaa :-/
Ensimmäinen rata

Utsi pysyi lähdössä hyvin. Renkaalta sain myöskin hyvin käännettyä, mutta sitten pikkumusta ei irronnutkaan kutoselle. Nyt on ongelma siinä, että Uppinen välillä irtoaa välillä ei :-/. Jos sitten irtosi, niin ohjaaja oli auttamatta myöhässä, kun  ei luottanut siihen irtoamiseen.
Suurin vaikeus olikin  sitten se linjaaminen. Eli heti muurilta piti koira linjata oikein, että sai kympin onnistumaan. Siinä sitten tahkottiin tyhmän ohjaajan päähän kuinka homma tulisi hoitaa. Saimme sen joten kuten lopulta onnistumaan. Kympiltä sokkarilla putkeen oli myöskin ohjaajalle vaikea, kun käytti väärää kättä ...argh...
A:n kontakti hyvä ja kepeillekin osuttiin.

Toinen rata

Nyt sitten Uppinen lähti juuri, kun olin valmistautunut kutsumaan kakkosesteen takaa, mutta tuli varovasti :-/. Ekalla yrityksellä oli huonosti sijoittunut ja pikkumusta sukelsi  putkeen.
Toinen yritys; vastaanotto kakkosen takaa, putkeen meno onnistui hyvin, vein renkaalle putken puolelta ja takaaleikkaus renkaalla ja siitä putkeen. Sujui oikein hyvin. Sitten piti tämän radan linjaus saada kuntoon heti  hypyltä kahdeksan, että kymppi onnistuisi. Putkesta onnsitui hyvin muurille asti, mutta sitten ohjaaja oletti, ettei koira hae kymppiä ja lopetti ohjaamisen :-/. Utsi kyllä haki ja kääntyi vielä kepeillekin, mutta kun kukaan ei enää ohjannut .... huoh ...
Kolmas yritys menikin sitten nollalla läpi koko pätkä :-D. Paistaa se päivä joskus risukasaankin :-).
Tällä radalla tuo linjaus oli meille paljon helpompi kuin edellisellä.

    

P..kansyöntikisat

Maanantaina oltiin Uppisen kanssa kokeilemassa kisaamista Asikkalan epiksissä. Kisapaikka on Asikkala Instituutin maneesi. No tuloksen oikeastaan tiesi jo etukäteen, mutta ajattelin kumminkin harjoitelle erilaisissa paikoissa. Ilmoitin Utsin sekä mölli- että ykkösten radalle.
Möllirata ei ollut paha, muttei mikään läpijuoksujuttukaan. Utsi pysyi hyvin lähdössä. Lähti hienosti ja hyvin otti toisena esteenä olleen puomin alastulokontaktinkin. Sitten se ei lähtenytkään eteen hypylle vaan löysi ensimmäisen ihanan kikkareen :-/. Sain sen sieltä vielä mukaan, mutta seuraavassa lähetyksessä bongasi uudet herkut. Siitä pääsimme jo esteelle kahdeksan, joka oli A. Senkin kontakti oli hyvä. Siitä Utsi sitten lähetyksessä syöksyikin seuraavien esteiden keskeltä suoraan aarreaittaan. En olisi uskonut kuinka suuren pökäleen se saakaan suuhunsa mahtumaan. Sen jälkeinen rata olikin sitten sinne-tänne sinkoilua :-/.

Ensin ajattelin, etten mene tokalle radalle lainkaan, mutta menin kumminkin. Jälleen lähdössä istuminen hyvä. Puomin alastulo hyvä, paitsi etten meinannut saada sitä siitä pois, kun oli niin herkullinen paikka. Jälleen puomin jälkeisten hyppyjen kaarros jatkui herkkupöytään :-/ . Siitä päätin ottaa enää vain kepit, mutta jatkoin kumminkin, kun toimi taas OK ja palkkasin aina parin esteen päästä. A:lle asti ok tällä systeemillä, mutta sitten se takalenkki pelkkää syömistä, Nyt löytyi vielä isompi pökäle :-/ . Loppu jälleen yhtä hirveä kuin ekalla radallakin.

No nyt tiedetään, ettei maneesit ole meitä varten. En vain tiennyt enkä keksinyt millä tavoin olisin Uppisen voinut saada siellä tajuamaan, ettei homma ihan mennyt putkeen :-(
  

Alastuloa ja sylkkäreitä

Tänään aamulla Pennalaan omatoimitreneihin. Vuorossa hyppytekniikkaa alastulojen muodossa ja ohjaustekniikkana sylikäännös.
Utsin viimeaikaisten haahuilujen takia oli Jippo aina vuorossa ensimmäisenä ja Umppasella halliin tulo hihnassa. Josko näillä pikkujutuilla saataisiin nuoren miehen omat omatoimitreenit hallintaan.

Jippo jälleen täpinöissään. Hyvin sain 'väli'-käskyllä jalkojen väliin suoraksi hyppysuoralle lähtöön. Nyt oli Jipollakin rimat jo siivekkeiden jalkojen päällä. Hyvin hyppi ja hienosti sain sen kiertämään takaisin eikä palannut menoreittiään kuten aiemmin.
Utsi kävi kierroksilla ja karkasi heti, kun hihnan siltä irrotin :-/. Palasi kyllä pienen kierroksen jälkeen siihen istumaan, missä olisi pitänyt koko ajan istua.
Tässä hyppyharjoituksessa Utsilla olikin vaikeuksia hanskata kunnon rytmillä koko sarja. Lisäksi se sikaili jatkuvasti palaten hyppujen kautta takaisinkin. Hanskasi hyvin koko sarjan, jos lähti vauhdissa, mutta oikeasta istuma-asennosta lähtiessä oli ongelmia keskellä sarjaa.
Saatiin loppuun onnistuneitakin suorituksia, mutta niitä ennen piti ottaa sille passiivista harjoittelua. Eli olin täysin passiivinen niin kauan kuin riekkui ja teki omiaan. Heti tekemistä, kehumista, palkkaa kun keskittyi ohjaajaan.
Kepeille menokin oli yhtä kaaosta. Tarjosi kaikkia lähellä olevia esteitä ja juoksenteli välillä vähän kauempanakin. Siinä sama ohjaajan passiivisuus, niin alkoi hommat hieman paremmin sujua.

Sylkkärissä ensin Jipolla ihan perusvetoja ja sitten siirryttiin esteille. Rimat oli vinottain maasta siivekkeen jalalle. Hyvin hyppäsi.
Treenissä oli mutkaputki ja sen edessä hypyt. Ohjaaja pystyi seisomaan hyppyjen välissä ja siitä ohjaamaan koiraa putken päästä toiseen sylkkäreillä hyppyjen kautta.
Utsilla sylkkäri treeni meni hienosti. Meillä nuo sylkkärit on sujuneet hyvin jo pidempään.
Nyt oli Uppiksella huomattavasti parempi asenne koko treenaamiseen. Pysyi koko ajan vieressä ja oli kuulolla.

Jäähdyttelylenkki olikin mukava lumisessa pelto- ja metsämaisemassa. Metsässä puiden allla oli jo sen verran hankikantoa, että pikkumustat pääsivät siellä jo juoksentelemaan :-)
  

Ryhmätreenit koutsin kera

Tänään ekan kerran tällä kurssilla oikein koutsikin mukana treeneissä. Ja sen kunniaksi minä myöhässä reilun puoli tuntia :-/. Joonalla alkoi nääs rippileirin oheisjutut ja hänet piti viedä vailla kuudeksi Nastolan seurakuntatalolle. Joona menee Nastolan rippileirille pesiskaverinsa kanssa, kun nuo oheisohjelmat on siellä paljon lähempänä kuin Orimattilan.

Ratapiirros

Eka pätkä 1-15 ja toka pätkä 21-29

Joka kerta, jos olen nähnyt ratapiirroksen etukäteen, minut yllättää esteiden välimatkat. Esteet aina huomattavasti lähempänä toisiaan kuin olisin osannut piirroksesta arvioida.

Kun ehdimme paikalle, niin maksit olivat jo ehtineet mennä. Onneksi rata oli sen verran sujuva, että sen onnistuin hyvin hanskaamaan ilman varsinaista tutustumista.

Alku meni hyvin, Uppinen haki hienosti putken ja itse pääsin hyvin tekemään neloselle twistin kierrättämällä seinän puolelta. Helpoksi kuvittelemani poispäinkäännös seiskalla ei sujunutkaan ihan helposti. Siinä piti kunnolla vetää koiraa ennen kääntämistä, että sai koiran osumaan kasiputkeen (varsinkin, kun hallilla oli ylimääräinen putki tyrkyllä suorassa linjassa seiskalta). Kepeille OK, kunhan ohjaaja muisti olla itse ajoissa kääntämässä, ettei koira tullut jaloille. Muuri meni upeasti tiukalla käännöksellä, kun vain ohjaaja muisti kääntää vartaloa ajoissa, mutta silti ohjata kädellä eteenpäin. Puomi hyvä kontakteineen, samoin loppu.

Tokassa pätkässä muuri tosi hyvin ja tiukasti. Ongelmaksi muodostui putki 28. Kun en vielä uskalla Utsilla hirveästi vedättää kepeillä, jäin myöhään hypyllä 27 ja siitä sitten vain voi vetämällä yrittää putkeen. Ekalla kerralla sain koiran hyvin oikeaan päähän, mutta ei meinannut irrota sinne putkeen. Jatko yrityksillä hiffasikin väärän pään. Sitten, kun jälleen ohjaaja sai koiran kääntymään hypyltä oikeaan suuntaan, niin pikkumusta ei sitten sinne oikeaan päähän suostunut soraan menemään :-/. Sitä siinä loppu aika jauhettiin.

Oli mukavat treenit, vaikka UppiNiskanen jälleen välillä nenä maahan jumittuikin.
Täytyy nyt keksiä sille jotain kivaa omatoimitreeneihin, että päästäisiin tuosta eroon.