Agitreenit 26.10.

Vuorossa oli molempien pikkumustien treenit Pennalassa. Kyllä on mukavaa mennä 'valmiiseen pöytään'. Hallilla oli valmiina 15 estettä käsittävä rata, jolla oli tarkoitus käyttää viime aikoina harjoittelemiamme takaaleikkausta, pakkovalssia, sylkkäriä, poispäinkäännöstä, yms.

Ratapiirros copyright Arto Laitinen

Radalla oli myöskin pussi, jonka Jippo jo menee jotenkuten, mutta tosi hitaasti lopun. Utsilla se on täysin harjoittelun asteella. Menee, jos pussi on hieman auki lopusta. Se on vain niin sikaraskas noille pikkuisille (Jippo 4,05 kg ja Utsi 3,65 kg).

Jipolla otin aluksi keppitreeniä pienemmällä puolella. Se meni taasen persiilleen. Taasen on hukkunut koko juttu pikkumustan päästä. Varsinaista rataa en viitsinyt Jipolla ottaa, koska alkoi ennen radalle menoa vinkumaan narttukoiran perään, jolla oli juuri ollut juoksu. En viitsinyt pilata koiraa enkä menettää loppuja hermojani.

Utsi sitten meni senkin edestä. Ensin iski jälleen kerran mustaputkikammo (este no. 4) päälle. Eli kurvasi jo putkeen mentyään takaisin. En ymmärrä tätäkään. Välillä menee, vaikka kuinka hyvin ja välillä taasen tulee juuri näitä pakituksia takaisin. Nyt sitten onnitui toisesta päästä meno ihan hyvin. Ja pienen harjoittelun jälkeen onnistui sieltä halutusta päästäkin. Pakkovalssi onnistui samoin kuin toisena vaihtoehtona ollut twisti tämän kammoputken jälkeen.
Takaaleikkaus onnistui vaihtelevasti. Vauvamustalla oli vain niin paljon purkamatonta energiaa, joka piti sitten suunnata, vaikka juoksemalla ympyrää takaaleikkauksen jälkeen ennen putken suuta.
Ohjaaja oli sitten jälleen väärinsijoittuneena putkea seuraavaa sylkkäriä varten. Sylkkärin onnistumisen jälkeen onnistui myöskin tiukka käännös pussille. Pussin jälkeinen poispäinkäännös ei sitten niin hyvin onnistunutkaan ohjaajan ehdittyä liian pitkälle, kun vauvamusta ei päässyt riittävän nopeasti pois sieltä pussista.
Loppu olikin sitten pelkkää rallatusta ympäriinsä. Ohjaajalta loppui kunto ja vauvamustalla oli hirveän hauskaa.

Oli tosi kiva treeni Utsin osalta.

Agiliitoa

Jippo treenasi kovasti agilitya koko kevään. Toukokuun alussa se sitten keksi, että narttujen hajut (= kuset) ovat niin ihania, että niiden perään voi karata vaikka kesken harjoituksen. Siitä sitten alkoi Jipon agiliito tauko. En halunnut sen oppivan karkaamista enää vahvemmin.
Utsi aloitti keväällä penturyhmässä agilityn. Kesällä kävimme muutaman kerran Tuijan ja Miloun kanssa treenaamassa. Jippo oli mukana ja sillä otettiin pelkkiä keppejä. Ne kun oli laitettu uudelleen opetukseen, koska mielestäni Jippo ei mennyt keppejä hyvin vaan pomppi ylöspäinkin menneessään keppejä.
Utsin harkat on edenneet ihan hyvin. Tosin kävi aina välillä mulle hallissa olleille tarjoamassa vilkutuksia palkkion toivossa.
Kyllä se on vaikeaa meikäläiselle tuo miettiminen millä tavoin mitkäkin asiat koiralle opettaaa. Vihdoin sain aloitettua keppitreenitkin. Ne nyt sitten tulee kujalla, vaikka aluksi olin 2 X 2 systeemin kannalla. Keinu menee samalla tavalla kuin Jipollakin, eli mahdollisman lujaa keinun päähän ja siitä alastulon jälkeen pian pois. Se toimii Utsillakin hyvin kuten Jipollakin. Muiden kontaktien opettamisen päätin pari viikkoa sitten aloittaa Utsilla kuonokosketuksella. Se on nyt sitten vaiheessa. Jipolle otan tässä samalla kuonokosketusta. Saa nähdä kuinka se sitten loppujen lopuksi tulee kontaktit tekemään.
Lokakuun alusta alkaen olemme olleet molempien pikkumustien kanssa ohjatussa ryhmässä harjoittelemassa. Lisäksi olemme käyneet Tuijan ja Miloun kanssa 1-2 kertaa/ vk harkkaamassa.

Utsin tervehtyminen osa 4

Utsi on kevään ja kesän aikana käynyt useasti Veikkolassa tarkastuksissa. Heinäkuun loppupuolella sitten poisteettiin kaikki ne hampaat, jotka eivät siihen mennessä olleet kunnolla kehittyneet. Yhteensä viisi hammasta poistettiin. Samalla selvisi syy Utsin tuhinaan. Poistettavat hampaat löytyivät nenäontelosta. Tuhina loppui samalla, kun hampaat poistuivat.
Yläleuka on normaali aina katkeamiskohtaan (kulmahampaat) asti ja siitä eteenpäin se on jäänyt lyhyemmäksi ja kapeammaksi. Utsi voi hyvin ja alikehittynyt yläleuan etuosa ei haittaa pienen mustan vauhtia lainkaan.

Tässä Utsi heinäkuussa, kuvat Riikka Aapalahti