Perjantai-iltana 6.2. Utsi jälleen ärsytti Punttia seuraamalla jatkuvasti perässä eikä reagoinut millään tavoin Puntin murinaan. Sanni otti Utsin syliin, ettei sattuisi mitään pahempaa, mutta jossain siinä tilanteessa Puntti on onnistunut tönäisemään Utsia. Utsi putosi Sannin käsistä lattialle ja Sannilla kädet veressä. Utsi juosten pukuhuoneen sohvan alle. Sieltä vaivoin sain sen kaivettua esiin. Jostain kuonosta tuli verta ja sitä sitten tutkimaan. Tutkimuksen tuloksena luulin, että Puntin hammas oli mennyt yläleuasta läpi. Kuvittelin nähneeni reiän sekä kuonon päällä että kitalaessa. Soitto eläinlääkäripäivystykseen. Tuloksena pyyntö ottaa yhteyttä lauantaiaamuna pieneläinpäivystykseen.
Lauantaiaamuna sain Mervin (meidän luottoeläinlääkäri) kiinni ja ensimmäinen kommentti oli, että antibiootteja ja äkkiä. Puolen päivän aikaan tapasin Mervin klinikalla. Utsia päästiin tutkimaan rauhoituksen jälkeen. Koirassa ei ollut minkäänlaista hampaanjälkeä, mutta koko kitalaki oli poikki kulmahampaiden takaa. Etuosa yläleuasta nousi ylös kuin autolautan keulaportti. Kitalaki oli muuten tosi siisti ja murtumakohtakin hyvin kapea. Mitään ei ollut tehtävissä noin pienelle koiralle paikallisella eläinlääkärillä. Sitten alkoi soittelu YESiin. Siellä oli vain tiedote päällä ja jäimme odottelemaan vastausta. Utsille antibioottipiikki ja toinen mukaan kotiin sunnuntaiksi. Ruoaksi Hillsin A/D:ta. Onneksi Utsi söi koko ajan hyvin (huomaa, että on schipperke). Lauantain aikana Mervi ei saanut ketään kiinni eläinsairaalasta.
Sunnuntaina ennen Joonan harkkoihin lähtöä yritimme laittaa antibiootin. Joona ei saanut rimpuilevaa Utsia pysymään yhtään paikallaan, joten piikin pistettyäni tunsin märkää kädelläni ja sen jälkeen totesin turkinkin olevan kostea. Toteamuksena, että mitään ei ollut mennyt ihon alle. Jälleen soittamaan Merville ja hakemaan uutta antibioottia. Mervi oli saanut yhteyden YESiin ja sieltä oli sanottu, että menee pitkälle maanantaihin, ennekuin joku eläinlääkäri saadaan päättämään voidaanko Utsille tehdä mitään. Mervi kehoitti soittamaan heti maanantaiaamuna eläinlääkäriasema Anidentiin, jos sieltä saisi pikaisemmin avun. Samalla, kun oli Mervillä hakemassa antibiootteja soitti eläinlääkäri Niina Luotonen Anidentista. YESistä olivat ottaneet heihin yhteyttä. He olivat eläinlääkäripäivillä, mutta heiltä luvattiin ilmoittaa heti maanantaiaamuna aika Utsin tutkimuksiin ja operointiin. Loppu päivä meni Utsin hyvin syödessä ja antibiootitkin menivät hyvin ruoan seassa alas.
Maanantaiaamuna 7.30 tuli soitto Anidentistä ja Utsille aika klo 13. Siinä sitten lähdimme yhdentoista aikoihin ajamaan kohti Veikkolaa. Utsi pääsikin pian sisään eläinlääkäri Helena Kuntsi-Vaattovaaran tutkittavaksi. Utsin rauhoitamisen jälkeen he pääsivät kuvaamaan ja tutkimaan suun. Murtuma kohdan aukko oli levinnyt suuremmaksi ja osa kitalaen solukosta oli kuoleentunut. Koska kyseessä pentukoira, niin paranemisen mahdollisuudet olisivat hyvät, joten koira leikkauspöydälle. Lähdimme eläinlääkäriasemalta 13.30 syömään ja he lupasivat soitta, kun koiran voisi tulla hakemaan pois. Puoli viiden aikaan tuli soitto ja palasimme hakemaan Utsia. Tilanne olikin ollut pahempi kuin oli oletettu. Kuollutta solukkoa olikin enemmän, joten aukon peittämiseen tarvittiin muutakin kuin Utsin omaa limakalvoa. Samoin hampaita ei saatu muuten ankkuroitua, joten kaikki yläleuan hampaat ovat kiedottu toisiinsa rautalangalla ja päällä on muovikipsi. Lisäksi kuonon ympärillä on kuonoside, joka on jouduttu kiinnittämään myöskin etujalkojen taakse, että pysyisi Utsilla paiklallaan. Utsi tosin sai sen jo irti ennen eläinlääkäriasemalta poislähtöä. Siitä seurauksena kauluri kaulaan. Sekös sitten on Utsin mielestä elämän kurjin asia. Illalla olimme jo kahdeksan aikaan kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti