Alkuviikon ankeus

Maanantaina heti aamusta Pennalaan omatoimitreeneihin kummankin pikkumustan kanssa kera Tuijan ja Miloun.
Lämmittelylenkillä lämpesi ainakin ohjaaja :-/. Laskin koirat autosta suoraan juoksemaan, niin eikös sieltä tullut papparaisia täynnä oleva auto ja pikkumustat huutamaan auton perään/ vierelle. Ei minkäänlaista kuuloa päällä. Lisäksi sai pelätä, jos auto vain kääntyy ja lähtee takaisin, niin lähtevätkö pikkumustat perään vai jäävätkö alle, kun eihän niitä sieltä autosta näy. Onneksi papparaiset pysäyttivät auton ja kapusivat sieltä ulos. Näin loppui pikkumustien mielenkiinto ja päästiin lähtemään lenkille. Lenkin puolessa välissä sitten sikapossu-Utsi keksi tehdä katoamistempun :-/. Tässä vaiheessa enää ei ehkä lämpeneminen ollut oikea sana ohjaajan mielentilasta. Aikani huudeltuani ilman tulosta otin Jipon kiinni ja lähdimme kohti läheistä asuinrakennusta, jonka pihasta kuului koiran haukuntaa. Juuri, kun olin kääntymässä kohti talon pihaa herra Sikapossu juoksi takaapäin meidän ohi. Missähän oli huidellut???? Hallille takaisin päästyämme ei paljoa innostanut harjoitella.
Alkuun kumminkin Jipolle esteen tuijotusta. Sujui jo paljon paremmin. Lisäksi otimme myöskin keppejä.
Utsilla keppiharjoitusta, jotka menivät ok. Sitten sikapossu päätti, ettei tule syliin (nykyisin siis harkoissakin otan kaikki lähdöt sylistä asettaen istumaan). Siinä vaiheessa ohjaaja kuumeni lopullisesti ja sikapossun treenailut loppui siihen.
Jäähdyttelylenkki sujui sitten huomattavasti mukavammin. Sikapossukin pysyi koko ajan mukana.Tuija sai ikuistettua todella hyvän kuvan pikkumustista, kiitos vielä kerran :)

Tiistaina oli vuorossa Cup-kisat. Tuomarina tällä kertaa Laitisen Arto. Möllirata oli ihan suoritettava, mutta päätin sitten kadottaa ajatuksen koko radasta jo kolmosputken jälkeen. Siinä ei vielä virhettä tullut, mutta se sitten kostautui muutaman esteen jälkeen. Lisäksi sikapossu jatkoi matkaa A:lta pysähtymättä eli se sitten uusittiin. Tämän radan jälkeen mieheni, joka oli mukana katsomassa, ilmoitti, että rouva voi sitten jatkaa sitä lenkkeilyä ja kunnon kohennusta hieman tehokkaammin ;)
Kilpailevien rata päätyi myöskin hylkyyn, mutta siinä oli huomattavasti enemmän hyviä kohtia.

Lähtö niistolla kakkosen takaa. Muurilta otin valssilla ja kasilla päälejuoksu. Tästä alkoi se jota eniten tällä raralla 'pelkäsin' eli tuo suora. Yritin kyllä lähteä ajoissa liikkeelle, mutta en millään ehtinyt ohjaamaan putkeen 11 ja Uppinen valitsi väärän pään. Lisäksi lähti kepeiltä kesken keinulle. Uusittuna meni kyllä kepit hyvin. Hylyn ollessa alla päätin kokeilla esteellä 17 vastakäännöstä.
Otin radat tarkoituksella kisanomaisesti, sillä sitä kisarutiinia me tarvitaan.
Tämän radan jälkeen mieheni totesi, että minun kannattaisi vaihtaa koira sellaiseen, jonka perässä pysyn. Sielä oli kuulemma ollut sellaisiakin ;)