Onhan me treenattu ...

Viikolla 7 oli Jipon treeneissä koutsina Arto. Hyvän radan oli meille tehnyt. Muuten sujuvaa menoa, mutta vastakäännös on tälle ohjaajalle edelleen vaikea. Saatiin sekin onnistumaan  ja treenaaminen Jipon osalta onnistuttiin lopettamaan jälleen siihen, että koiralla vielä täysi into päällä.
Utsin treenit menivät myöskin hyvin. Hienosti se irtoaa, jopa lähdöstä paikaltaan. Näitä vaan pitäisi oppia hyödyntämään kunnolla. Ohjaajan kunto ei vaan kestä ja siitä seuraa olettamista, ei ohjaamista :-/

Viikon 8 treenit aloitti Jippo ja tällä kertaa oli oma koutsi Tuija paikalla. Kun kaksi koiraa puuttui treeneistä, niin Utsikin pääsi menemään pientä möllirataa.

Ensin otettiin rata niin, että kakkosella pakkovalssi ja lopuksi siten, että kakkosella vain takaa kierrätys. Jipolle ei ole näköjään opetettu (ainakaan kunnolla) sokkareita (=persjättöjä). Eli kolmosen ja nelosen väliin en saanut niitä onnistumaan. Joten homma hoidettiin valssilla. Kutosen ja seiskan välistä persjättöä sitten treenattiin ja pitkään. En vain osannut sitä riittävän ajoissa tehdä ja koira ajautui ohjaajan väärälle puolelle.
Lisäksi pitäisi uskaltaa luottaa Jippon osaamiseen enemmän. Nytkin oli pakkovalssi hirveä kökkö ja hidas, kun en sen kanssa uskalla lähteä ajoissa liikkeelle.
Loppuun vielä irtoamisharjoitus kumpaankin suuntaan putkeen. Viimeisellä kerralla Jipolla oli nähtävästi kiire maaliin, kun putkesta kuului ryminää. Oli varmaankin kaatunut loppu mutkassa, kun treenin jälkeen ontui vasenta etujalkaansa. Kotona selvisi, että kannuksen kynsi oli siitä murtunut. Onneksi poikkisuuntaan, joten saatiin se samantien revittyä irti ja paraneminen alkamaan.

Utsin treeneissä oltiin saatu ratapiirros jo etukäteen, kun koutsi Kati vaihtoi työpaikkaa eikä näin ollen ehdi ajoissa paikalle. Joten keskenämme rakennamme radan valmiiksi ja tutustumme siihen.

Utsi oli loistavalla vireellä liikkeellä. Upeasti meni juuri sinne minne pitikin tai ohjaaja ohjasi.
Aluksi ohjaaja valutti oman valssinsa sivulle esteellä neljä ja eihän koiralla ollut muuta suuntaa kuin putken väärä pää. Onneksi ohjaaja edes tällä kertaa tajusi muuttaa ohjaustaan seuraaville kerroille. Seiskalla vastakäännös ja onnistui. Hyppysuora 8-10 olikin vaikea. Kun linjasin itseni kasilta kympille, niin Uppinen tuli ohi ysistä. Rytmitystä peliin, niin johan onnistui. Putkelle 11 irtosi hienosti, joten ehdin hyvin pituuden taakse ottamaan vastaan. Hieno irtoaminen hypylle 14 ja siitä puomille. Mutta suoran putken jälkeen ei tällä ohjaajalla ollut mitään mahiksia ehtiä ohjaamaan koiraa kepeille. Sitten siinä tahkottiin kepeille menoa ja Utsi jo kerran kävi istumaan keppien päähän ihmettelemään, että mihin sitä kuuluisi mennä, kun ei se oikea sisäänmeno tuntunut löytyvän.
Tähän ongelmaan saatiin Katilta loisto ratkaisu. Koska Utsilla on niin hyvä puomin kontakti, niin ohjaaja leijeröi pituuden ja näin ehtii jo putken puoli väliin ennenkuin vapauttaa koiran puomilta. Ja hyvin toimi. Päällejuoksu hypyllä 19 onnistui loistavasti samoin kuin loppusuora.
On se vaan mahtava koiruus, kunhan ohjaaja vaan muistaisi luottaa siihen ja sen osaamiseen :-).